LONDON CALLING

Tänään suunnistan taas vaihteeksi Töölöön, röntgeniä ja lääkäriä. Jalan kipeydestä huolimatta vointi on sikäli parempi, että mieli on hieman pirteämpi. Olen yksinäni käynyt läpi täällä melkoisen tunteiden kirjon, raivostunut eräälle, joka ei tajua tylyyttään, antanut hänelle anteeksi ja luvannut itselleni, että häneen en enää turvaa enkä luota. On puhtaampi olo, jotenkin, varmempi. Minulla on niin monta asiaa, joista olla onnellinen.

Töihin palaaminen tuntuu niin kaukaiselta asialta, että se voisi olla vaikka kuuden vuoden päästä jonkun valtameren takana. Kummallisella tavalla kuitenkin stressaan, että miten ne nyt siellä pärjäävät ja varmaan kauhea kiire on, kun en ole ruodussa. Vaan minkäs teet, usvapöndelle ei matkata murtuneella jalalla.

Viereisen talon julkisivuremontin ääniä kuunnellessa ja auringon paistaessa minä kaipaan kevättä niin, että rintaan koskee.

TINA VIERI

Päivät ovat sekaisin päässä. En pääse oikeastaan ollenkaan liikkumaan kämpästäni ulos, alaovella käyn pari kertaa viikossa hakemassa ystävien hoitamat ruokaostokset. Vietän aikaa lähinnä makuuasennossa, murtunut jalkani särkee suunnattomasti kaikista särkylääkekokeiluista huolimatta. Välillä on helpompaa, kun löytää sellaisen asennon, missä ei satu. Silloin saatan jopa nukahtaa hetkeksi.

Tässä ystävätkin taas punnitaan. Yksi boastailee internettiä myöten, miten hän on minulle nyt apuna ja kuormajuhtana, vaikka oikeassa elämässä on tainnut jotakuinkin kolme kertaa käydä ostamassa mulle tupakkaa lähikioskilta. Toinen taas kantaa kassikaupalla ruokaa ovelleni, vaikka asuu ihan toisella puolella kaupunkia.

Kävin viime keskiviikkona lääkärissä ja menen uudelleen taas ensi keskiviikkona. Kahden viikon välein siis varmistetaan, että jalka on edelleen oikeassa asennossa. Jos sääri lähtee painumaan, on edessä leikkaus. En uskalla edes ajatella sellaista, haluan terveeksi mahdollisimman pian... Unelmoin ensimmäisestä askeleesta, jonka otan tuntematta kipua. Olen varovainen, mutta välillä tulee laskettua painoa tuolle jalalle, vaikka se on ehdottomasti kielletty. Unohdan, tuntuu hölmöltä.

Suuri kiitos Cistalle lähettämistään dvd-elokuvista. Ovat olleet kovin mieleisiä ja niistä on ollut iloa rutkasti.

Vaakataso ja Villi Pohjola kutsuvat. Hyvää helmikuuta!