FAIRYTALE OF NEW YORK

Joulukuukin on kääntymässä loppuunsa. Mä olen muutaman päivän kerännyt ajatuksiani, että mä voisin kirjoittaa, kirjoittaa siitä ainoasta asiasta, joka mun mielessä on koko tämän viikon ollut... Mä en ole onnistunut siinä.

Lontoo. Mä olin Lontoossa. Asioita tapahtui, huikeita, isoja asioita mun pienessä elämässä. Lontoo, mä tunnen itseni niin naurettavaksi juuri nyt. Mä menin sinne odottaen sitä Wildheartsin keikkaa ja rentouttavaa irtiottoa, mutta sain paljon enemmän. Mun vanhojen ystävien kanssa oli täydellistä, me istuttiin pubeissa ja naurettiin paljon, mutta vielä enemmän, jotain muuta, jotain suurta... Mä en voi edes kertoa.

Paluu Lontoosta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mä jouduin hirveän säätämisen jälkeen Osloon ja sitä kautta kotiin vuorokautta myöhemmin kuin mitä alunperin piti. Vai pitäisikö mun sanoa me? Mä ja mun ystävä. Mä ja mun rakkaani.

Niin. Mä ja mun rakkaani.

Hyvää joulua!

BORN TO RUN

Joka vuosi tällä samalla päivämäärällä mä kirjoitan saman lauseen: Näinkin vanhaksi voi elää.

Mun päivä on mennyt päänsärkyisenä ja mä olen väsynyt. Mulla on onneksi huomenna etäpäivä, ei tarvitse kuluttaa kahta tuntia työmatkoihin, vaan voi tehdä suoraan sen kahdeksan tuntia ja olla valmiiksi kotona, kun lopettaa työt. Se siinä on parasta.

Mä sain rakkailta tiimiläisiltäni eilen lahjaksi kolme pipoa. Töissä mä olen crazy hat lady, mulla on aikamoinen kokoelma erilaisia hattuja siellä. Se on hauskaa, siitä on tullut koko talon yhteinen vitsi. Mä liikutuin melkein kyyneliin, kun kauhistelin, että ei niiden nyt olisi mitään tarvinnut minulle hankkia, ja vastaus tuli kuorolausuntana: "We did it because we love you." Rakastan heitä, todella rakastan.

Lontoon retkeen on reilu viikko enää. Se on irtiotto, se on jotain aivan muuta. Mä odotan sitä niin innolla, että se on huvittavaa. Mä haluan halata mun ystävää, jonka kanssa olen sinne menossa, keskellä katua ja nauraa ääneen.

Hyvää syntymäpäivää minulle.