IT APPEARS THAT THE PARTY IS OVER

Blogi meni jotenkin jäihin, kun palasin kotiin. Mulle tapahtui ikävä juttu siellä, viimeisenä päivänä multa varastettiin lompakko. Harmitti, koska olin just nostanut paljon rahaa automaatilta, ajatuksella, että ostan itselleni yhdet ihanat löytämäni kengät, tuliaisia ystäville ja muutenkin elän sillä käteisellä monta monituista päivää. No, onneksi ei ollut mitään henkkaria lompakossa, mutta hirveä vaiva se oli uusia pankkikortit ja muut.

Viimeinen viikko Ateenassa oli muutenkin jotenkin outo. Mun ystävä lensi sinne ja viipyi lauantai-illasta torstaihin. Me on reissattu yhdessä ennenkin, mutta vain Suomessa. Ateenassa oli yli 40 astetta lämmintä koko ajan, sen lisäksi sadan tienoilla huiteleva kosteusprosentti teki omat jekkunsa, eli se lämpötila tuntui joltain viideltäkymmeneltä. Se tarkoittaa sitä, että kotihommat (imuroinnit, tiskaamiset, pyykinpesut, you name it) ovat todella raskaita, sitä ei tarvitse kuin sormeaan liikauttaa, niin hiki virtaa ohimoilta juoksevana norona. Hommat on kuitenkin aina hoidettava, siksihän sinne on koti- ja kissavahdiksi pyydetty, että luotetaan kämpän olevan ojennuksessa ja kissojen myös. Se ei ollut mulle ongelma, mutta ystävä tuntui toivovan jonkinlaista täysihoitoa, istui parvekkeella nautiskelemassa, kun minä imuroin ja pesin lattioita. Kireyttähän tommonen aiheuttaa, väkisinkin, joten en nauttinut yhdessäolosta juurikaan.

Näin jälkikäteen voi onneksi sanoa, että muistot lomasta ovat kuitenkin hyvät, oli ihanaa päästä muualle täältä Helsingistä.

Arki alkoi vauhdikkaasti, kuinkas muuten, töissä pukkaa projektia ovista ja ikkunoista, oli tiimibilettä ja läksiäistä niin, että joutui jopa itkemään yhden tiimiläisen kaulassa roikkuen. Tulee niin hirveä ikävä, porukka on ollut mahtavinta ikinä. Huomisaamuna sitten alkavat haastattelut taas, pitäisi 4-5 uutta työntekijää löytää.

Mukavaa sekin olisi, muutoin, mutta Shitsvillen kauan kadoksissa ollut ystävä, keuhkoputkentulehdus, on lyöttäytynyt kylään. Johan siitä menikin lähes vuosi, edellisestä. Nyt on vain niin onnettomasti, että asumassani talossa, samassa kerroksessa, on ilmeisesti ollut vesivahinko. Kämppää ja rappukäytävää rempataan, niin meikäläisen allergiat ja astma eivät vain yksinkertaisesti noiden homeitiöiden kanssa pärjää. Välittömästi pamahtivat keuhkot. Nyt mietin, että kustantaako joku mulle tilapäismajoituksen, kun pystyn todistamaan syy-yhteyden. Pitänee ottaa selville remontin kustantavan vakuutusyhtiön tiedot ja ilmoittaa, että näin on marjat.

Vaan kun jaksu, se kuuluisa jaksu nyt vain loistaa poissaolollaan. En minä kipeänä jaksa riehua itselleni oikeuksia.

GEORDIE IN WONDERLAND

Nyt se on tehty, käyty viimeisen kerran hammaslääkärissä tämän reissun aikana. (Koputan puuta.) Olen niin onnellinen! Kärsimys oli valtaisa, mutta nyt saan aloittaa sen varsinaisen lomani sitten. Ja sitä on täällä vielä viikko jäljellä! Josko saisin jonain päivänä jopa mentyä syömään jonnekin, hah, kertaakaan en ole vielä varsinaisesti ruokaa täälläoloaikana syönyt. Yhtenä isona syynä on ollut tuo suu, ei ole yhtään pystynyt edes ajattelemaan pureskelua. Toinen syy on ollut kuumuus. Yli neljässäkymmenessä asteessa ruoka ei vain yksinkertaisesti maistu. Jääkaapissa olen pitänyt isoa kannullista vettä, johon olen sitten leikannut sitruunansiivuja. Yksinkertainen on joskus vaan niin parasta!

Mä ajattelin jakaa kanssanne nyt kaikkein iloisimman Ateenauutiseni: Mulla on omat nilkat. Mä tiedän, kuinka hullulta se kuulostaa, mutta mä olen kertakaikkisen rakastunut mun omiin nilkkoihini. Mä en nähnyt niitä turvotuksen alta moneen vuoteen ja nyt, kilpirauhaslääkityksen alettua pikkuhiljaa toimia, mulla on omat nilkat. Se on upeaa! Käveleminen ei satu jalkoihin! Mä todella toivon, että ymmärrätte, kuinka iso asia tämä mulle on.

Mä hiippailen suihkuun, letitän märät hiukset ja menen parvekkeelle nauttimaan sitruunavettä ja Ateenan ilmaa, joka on kuin linnunmaito. Mä niin rakastan tätä paikkaa.

MIKÄ ON SUN TAIVAS?

Mulla on pahanlainen lorvikatarri ja siihen liittyvä määrittelemätön ahdistus. Ei pitäisi, niin, kun on lomalla ja vieläpä Ateenassa, mutta minkäs teet. On kuuma ja väsyttää. Kissojen touhut huvittavat, mutta ensimmäistä kertaa varmaan koko elämäni aikana mua harmittaa, että mulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa tämä kaikki.

Niin, luitte aivan oikein. Mulla on yksinäinen olo. Missään tapauksessa en tarkoita, että jotain miespuolista henkilöä olisin elämääni vailla, en, vaan ihan vain ystävää. Yhden työkaverin piti tulla nyt täksi viikonlopuksi tänne, mutta se suunnitelma valitettavasti kariutui. Olisi helpottanut, tätä outouden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Mä tarkoitan tässä nyt nimenomaan jakamista: hassuja juttuja ei ole yhtä kiva nauraa yksin, kuin jonkun muun kanssa. Älkää käsittäkö mua väärin, mä rakastan yksinolemista ja elämistä edelleen ihan yhtä paljon kuin aina, joskus vain reilu viikko tapaamatta ketään tuntuu aika pitkältä ajalta.

Mutta sähän olet yhdessä maailmankaikkeuden hienoimmista kaupungeista, mene ulos bilettämään tai biitsille, mä kuulen joidenkin sanovan. Mä en ole bilettäjä- enkä biitsityyppiä, sorry. Mä kuuntelen parvekkeella, kuinka joku soittaa kaihoisia bluessäveliä saksofonilla ja joku toinen säestää kitaralla. Mä harmittelen, ettei mulla ole fonia täällä, sillä ehkä joku sanatonkin duetto kohottaisi mieltä.

Tiistaina menen taas hammaslääkäriin. Musta vähän tuntuu, että tästä tulee niin pitkäksi aikaa hirveä riesa, kunnes joku suostuu tuon hampaan ihan tyystin vetämään irti. Tämä ei ole mun taivas.

LOVE HURTS

Hammassärystä huolimatta ei voi olla kauhean masentunut, kun seuraa viiden kissan touhuja hikisen kuumassa kämpässä. Yksi piiloutuu sohvan suojakankaan alle ja toinen hyppää pahaa aavistamatta samaiselle sohvalle. Takaa-ajohan siitä syntyy, riehuvat kaksi sekuntia ja päättävät sitten pestä nuolemalla toistensa naamat.

Kävin eilen illalla hammaslääkärissä ja tänä iltana menen uudelleen. Vielä pari käyntiä sen jälkeenkin on luvassa, ei tämä juurihoitosekoilu ihan helppoa ja yksinkertaista ole. Tämäniltaisen käynnin jälkeen tosin säryn pitäisi olla historiaa, näin minulle lupasi kiltti hammaslääkärisetä.

Tajusin tuossa parvekkeella lekotellessani (tunnustan, luin työsähköposteja), että mullahan on joka tapauksessa vielä kaksi kokonaista viikkoa edessäni täällä. Jos illan lääkärikäynti on tuloksekas, ei mikään estä loppulomaani olemasta ihan täydellinen. Ja sitäpaitsi, tärkeänä kuriositeettina mainittakoon, että juurihoito ja hammashoito ylipäätään on täällä hyvin korkealaatuista ja Suomen hintoihin verrattuna jopa edullista. Mun neljä hoitokäyntiäni, joihin siis sisältyy mm. paikan poisto, hampaan tyhjennys, sterilointi, juuren poisto, hampaan täyttö ja uusi paikkaus, tulevat maksamaan yhteensä 200 euroa. Suomessa saisin Kelakorvaukset huomioon ottaen pulittaa tuplasti tuon hinnan.

Ehkä on siis vain hyväksi, että tuo tulehdus puhkesi täällä. Asioilla on puolensa. Vaan nyt taitaa olla aika mennä keräämään parvekkeen tomaattisato ja tehdä lounaaksi hieman salaattia. Ateena, my love.