Voi elämä, kuinka paljon merkitseekään nukkuminen. Viime yön nukuin kuin tukki ja sen kyllä huomaa tänä aamuna töissä. Kiire ja osaamattomuus hieman ahdistaa, mutta tänään ei vituta.
Eilen kävin töitten jälkeen kirppiksellä katselemassa ja mukaani tarttui jälleen yksi nahkatakki. Olin kuitenkin sen tarpeessa, sillä kaksi vanhaa rotsiani ovat niin rikkinäisiä, että en pysty niitä enää korjaamaan eikä siinä olisi mitään järkeäkään; joskus vaate vain tulee tiensä päähän. Ostamani uusi nahkatakki taas on ehjä ja se maksoi vain 30 euroa (-10% kantisalennus vielä!). Ostin myös harmaan hupparin ja nyt jännitän pystynkö pitämään sitä koskaan, kun se ei ole musta. Housuja en toiveistani huolimatta löytänyt, en tiedä pitäisikö tässä ihan tyystin luovuttaa ja mennä jonnekin lihavien ihmisten kauppaan. Tai sitten alan käyttää hameita. (Onneksi olen huumorintajuni sentään säilyttänyt.)
Olen jälleen kadottanut sen orastavankin kalenterinlukutaitoni. Elin koko aamun keskiviikkoa, kunnes iloisena yllätyksenä juuri äsken huomasin tän päivän olevan torstain. Ihan mahtavaa. Vielä siis tämä ja huominen päivä ankaraa pakertamista ja sitten pieni viikonlopun mittainen hengähdystauko. Josko vaikka saisin houkuteltua Kauniin Naapurin vihdoin leikkaamaan hiukseni.
Kovin pomppii ajatus, ei sanoja synny, on siirryttävä rehdin työnteon pariin. Kivaa päivää!
torstai 30. syyskuuta 2010
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
THE REFLEX
Unessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jahtasin rosvoja ja kuulustelin ihmisiä, olin peitetehtävissä ja koko ajan tilanteen tasalla hengenvaarasta huolimatta. Arkiaamu toimistolla tuntuu yön jälkeen mielettömän tylsältä, mutta tätähän tämä juuri on, arkea.
Jääkylmä viima on onneksi laantunut eilisestä, en täysin hengiltä jäätynyt. Olisi silti kaivauduttava vaatekomeroiden uumeniin ja kaivettava esiin lämpimiä vaatteita. Tosin mulle ei mahdu enää mikään päälle, joten kirpparikierrosta odotellessa. Olisipa lihaville ihmisille omat kirpparinsa, en jaksa yhtään selailla niitä 36-38 koon vaatteita ja haikailla, että joskus minä olin tuon kokoinen, eikä siitä edes ole kovin kauaa. Muutama hassu vuosi on minut muuttanut, täysin ja kokonaan, enkä aio kirjoittaa tästä aiheesta nyt enkä ehkä koskaan, sillä ahdistun ja alan hyperventiloida ja itkeä ja pääni räjähtää. Kuinka kauheaa onkaan vihata omaa ruumistaan näin voimakkaasti.
Työtä on tarpeeksi pienelle kylälle, joten pakko alkaa hommiin. Keskiviikko, se on fakta.
Jääkylmä viima on onneksi laantunut eilisestä, en täysin hengiltä jäätynyt. Olisi silti kaivauduttava vaatekomeroiden uumeniin ja kaivettava esiin lämpimiä vaatteita. Tosin mulle ei mahdu enää mikään päälle, joten kirpparikierrosta odotellessa. Olisipa lihaville ihmisille omat kirpparinsa, en jaksa yhtään selailla niitä 36-38 koon vaatteita ja haikailla, että joskus minä olin tuon kokoinen, eikä siitä edes ole kovin kauaa. Muutama hassu vuosi on minut muuttanut, täysin ja kokonaan, enkä aio kirjoittaa tästä aiheesta nyt enkä ehkä koskaan, sillä ahdistun ja alan hyperventiloida ja itkeä ja pääni räjähtää. Kuinka kauheaa onkaan vihata omaa ruumistaan näin voimakkaasti.
Työtä on tarpeeksi pienelle kylälle, joten pakko alkaa hommiin. Keskiviikko, se on fakta.
tiistai 28. syyskuuta 2010
DIN SKUGGA
Näinä aamuina, kun herätyskellon ääni aiheuttaa päänsisäiset itkupotkuraivarit; kun palelee niin, että tuntee luidensakin jäätyvän; kun vatsanpohjalla on iso solmu, joka ei anna rauhaa, olisi parasta itselle ja koko maailmalle, jos voisi vain jäädä peiton alle lämpimään, nukkumaan, näkemään suloisia unia kesästä.
En ole koskaan pitänyt palelemisesta ja palelen aina ja kaikkialla vähintään 11 kuukautta vuodesta. Mennyt kesä oli poikkeuksellinen, mutta koko elämäni keskiarvo lienee tuo 11 kuukautta vuodesta. Pitäisi hankkia huiveja, villapaitoja, pitkiä kalsareita. Silmätkin ovat tulehtuneet, niin aina, kun kelit kylmenevät.
Yritän piristää itseäni miettimällä kaikkia niitä hyviä asioita, jotka osaston vaihdos työpaikalla on tuonut elämääni. Niitä on paljon. Ylipäällikkö PMS palasi eilen lomilta ja minä hurrasin mielessäni joka kerta, kun kuulin hänen kailottavan suureen ääneen jotain valtaisan avokonttorimme toisessa päässä. Koko päivänä hän ei edes minua tervehtinyt, katsoi vain lävitseni ohi kulkiessaan. Enää milloinkaan minun ei tarvitse hänen alaisuudessaan työskennellä, se on ihanaa ja mahtavaa ja parasta.
Piristän itseäni myös pitämällä jonkinlaista aamukampaa, Tampereen reissua odotellessa. Torstaista sunnuntaihin maailman parhaita ihmisiä, maailman parhaita keikkoja ja todellista irtiottoa arjesta. Hotellievääksi on suunniteltu valkkaritonkkaa, parhaita brunssipaikkoja mietitty.
On tämä elämä, hitto vie, pitkä ja merkityksetön ja samalla kuitenkin se ainoa, mitä meistä kenelläkään on.
En ole koskaan pitänyt palelemisesta ja palelen aina ja kaikkialla vähintään 11 kuukautta vuodesta. Mennyt kesä oli poikkeuksellinen, mutta koko elämäni keskiarvo lienee tuo 11 kuukautta vuodesta. Pitäisi hankkia huiveja, villapaitoja, pitkiä kalsareita. Silmätkin ovat tulehtuneet, niin aina, kun kelit kylmenevät.
Yritän piristää itseäni miettimällä kaikkia niitä hyviä asioita, jotka osaston vaihdos työpaikalla on tuonut elämääni. Niitä on paljon. Ylipäällikkö PMS palasi eilen lomilta ja minä hurrasin mielessäni joka kerta, kun kuulin hänen kailottavan suureen ääneen jotain valtaisan avokonttorimme toisessa päässä. Koko päivänä hän ei edes minua tervehtinyt, katsoi vain lävitseni ohi kulkiessaan. Enää milloinkaan minun ei tarvitse hänen alaisuudessaan työskennellä, se on ihanaa ja mahtavaa ja parasta.
Piristän itseäni myös pitämällä jonkinlaista aamukampaa, Tampereen reissua odotellessa. Torstaista sunnuntaihin maailman parhaita ihmisiä, maailman parhaita keikkoja ja todellista irtiottoa arjesta. Hotellievääksi on suunniteltu valkkaritonkkaa, parhaita brunssipaikkoja mietitty.
On tämä elämä, hitto vie, pitkä ja merkityksetön ja samalla kuitenkin se ainoa, mitä meistä kenelläkään on.
maanantai 27. syyskuuta 2010
HAPPY (JAG HATAR ATT DET ÄR SÅ)
Kirkas, kuulas ja aivan saatanan kylmä päivä. Viikonloppu lensi siivillä, perjantaina pientä lauluunpuhkeamista ystävän seurassa, muutama tuoppi, ihanan rentoa meininkiä. Lauantai maailman parasta kotipuuhaa; villasukat jalassa Frendejä dvd:ltä, kahvia ja tarkoituksetonta miihailua. Eilen pientä angstinpoikasta, Prätkähiiren kanssa hihittelyä ja muutama kalja.
Nukuin yllättävän hyvin, vaikka tokihan se semmoista pätkänukkumista oli taas. Aamupäivä on ollut työntäyteinen, olen huhkinut hiki hatussa menemään ja se on ollut ihan mukavaa, kun nyt alkaa olla pienoinen haju siitä, mitä olen tekemässä. Minkäänlaista perehdyttämistä tässä talossa ei tunneta, kokeneetkin työntekijät kyselevät välillä ihan ihme juttuja, joiden olen luullut olevan itsestäänselvyyksiä. Että se kolmenumeroinen pieni lukusarja voikin olla se, joka määrää ihan kaiken ohjelmoinnin kannalta... Huoh.
Illalla odotettavissa tiskiä ja pyykkitupaa, toivottavasti myös kunnon yöunet taas. Jollain lailla tämä rytmi on hyvä nyt, ei mitään iltavuoroja välissä sotkemassa. Voisin tottua tähän ja rauhoittua, voisin huitoa työpaikan vaihtoa vaativat ajatukset syrjemmälle. Vaan katsellaan, päivä kerrallaan, eihän kukaan meistä muuta voi.
Nukuin yllättävän hyvin, vaikka tokihan se semmoista pätkänukkumista oli taas. Aamupäivä on ollut työntäyteinen, olen huhkinut hiki hatussa menemään ja se on ollut ihan mukavaa, kun nyt alkaa olla pienoinen haju siitä, mitä olen tekemässä. Minkäänlaista perehdyttämistä tässä talossa ei tunneta, kokeneetkin työntekijät kyselevät välillä ihan ihme juttuja, joiden olen luullut olevan itsestäänselvyyksiä. Että se kolmenumeroinen pieni lukusarja voikin olla se, joka määrää ihan kaiken ohjelmoinnin kannalta... Huoh.
Illalla odotettavissa tiskiä ja pyykkitupaa, toivottavasti myös kunnon yöunet taas. Jollain lailla tämä rytmi on hyvä nyt, ei mitään iltavuoroja välissä sotkemassa. Voisin tottua tähän ja rauhoittua, voisin huitoa työpaikan vaihtoa vaativat ajatukset syrjemmälle. Vaan katsellaan, päivä kerrallaan, eihän kukaan meistä muuta voi.
perjantai 24. syyskuuta 2010
BRIDGE OVER TROUBLED WATER
Hilpeän krapulaista perjantaiporukkaa on osastomme tulvillaan, ilmastointi puhaltaa täysillä jääkylmää ilmaa jalkoihimme, minua väsyttää ja olen iloinen työviikon päättymisestä. Vielä tämän päivänhän sitä seisoo vaikka päällään, koska pääsee vapaalle.
Eilinen palaveri oli asia-anniltaan aika köyhä, mutta täytetyt croissantit ja ruokaisa salaatti sekä viileänä tarjoiltu keskiolut olivat mainioita. Pitkäksihän se ilta sitten venähti, hah, kuinkas muuten. En kuitenkaan humaltunut, mikä alkaa olla se elämäni tarina. En tule humalaan, vaikka juon kuin sieni välillä. Tänään käyn ehkä töitten jälkeen kokeilemassa paria tuoppia ja sitten suunnistan kotikoloon nukkumaan. Viime yö jäi niin lyhyeksi, että nyt silmiä väsyttää ja aivo on jumissa.
Näinä vatsakivun päivinä tekisi mieli vain käpertyä kasaan peiton alle ja kohdata maailma korkeintaan kirjan muodossa.
Eilinen palaveri oli asia-anniltaan aika köyhä, mutta täytetyt croissantit ja ruokaisa salaatti sekä viileänä tarjoiltu keskiolut olivat mainioita. Pitkäksihän se ilta sitten venähti, hah, kuinkas muuten. En kuitenkaan humaltunut, mikä alkaa olla se elämäni tarina. En tule humalaan, vaikka juon kuin sieni välillä. Tänään käyn ehkä töitten jälkeen kokeilemassa paria tuoppia ja sitten suunnistan kotikoloon nukkumaan. Viime yö jäi niin lyhyeksi, että nyt silmiä väsyttää ja aivo on jumissa.
Näinä vatsakivun päivinä tekisi mieli vain käpertyä kasaan peiton alle ja kohdata maailma korkeintaan kirjan muodossa.
torstai 23. syyskuuta 2010
SONIC SHAKE
Olen monta viikkoa himoinnut kaikkea, jossa on mustikkaa. Steissillä jaettiin tänään Asidofilus-mustikkajogurttia ilmaiseksi, joten rukouksiini on ilmiselvästi vastattu. Muutenkin aamu alkoi taas kovin positiivisesti: nukuin hyvin ja heräsin vasta kellon soittoon. Lisäksi elämme jo torstaissa eli ensimmäinen työviikko on kääntymässä kohti loppuaan. Olen mielestäni tähän saakka pärjännyt hyvin, vaikka työnkuva edelleenkin on hieman hakusessa. Tärkeämpää on se, että tunnen istuvani tähän porukkaan, viihdyn näiden ihmisten kanssa.
Tuleva viikonloppu on minulle tavallaan erityisen vapaa, sillä Kissa ja Kirja sekä yli puolet ystävistäni lähtevät Tampereelle juhlimaan erään entisen Kallion kulkijan synttäreitä. Itse olen ajatellut pestä pyykkiä ja nauttia kotimiihailusta. Tosin Hattu ja Lelu jäävät stadiin ja pyysivät, että menisin heidän luokseen lauantaina. (Mikä tarkoittaa siis suomeksi, että menisin laittamaan heille ruokaa.) Saa nyt nähdä, jollain laillahan se olisi mitä parasta ajanvietettä, mutta joskus kaipaan yksinolemista enemmän kuin olisi muiden mielestä suotavaa. Kaikki ihmiset kaipaavat omaa aikaa, mutta minä kaipaan sitä jotenkin eksponentiaalisesti enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Ehkä juuri siksi koen ajatuksen parisuhteesta ja erityisesti yhdessä asumisesta niin kammottavana. Ahdistun hengiltä hyvin lyhyessäkin ajassa, jos en saa olla päivässä vähintään muutamaa tuntia yksin.
Töiden jälkeen siis kokousta/koulutusta ja muutama bisse uudessa porukassa. Huomenna sitten virkeänä viikon viimeiseen työpäivään. Toivon torstainne olevan teille hyvä!
Tuleva viikonloppu on minulle tavallaan erityisen vapaa, sillä Kissa ja Kirja sekä yli puolet ystävistäni lähtevät Tampereelle juhlimaan erään entisen Kallion kulkijan synttäreitä. Itse olen ajatellut pestä pyykkiä ja nauttia kotimiihailusta. Tosin Hattu ja Lelu jäävät stadiin ja pyysivät, että menisin heidän luokseen lauantaina. (Mikä tarkoittaa siis suomeksi, että menisin laittamaan heille ruokaa.) Saa nyt nähdä, jollain laillahan se olisi mitä parasta ajanvietettä, mutta joskus kaipaan yksinolemista enemmän kuin olisi muiden mielestä suotavaa. Kaikki ihmiset kaipaavat omaa aikaa, mutta minä kaipaan sitä jotenkin eksponentiaalisesti enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Ehkä juuri siksi koen ajatuksen parisuhteesta ja erityisesti yhdessä asumisesta niin kammottavana. Ahdistun hengiltä hyvin lyhyessäkin ajassa, jos en saa olla päivässä vähintään muutamaa tuntia yksin.
Töiden jälkeen siis kokousta/koulutusta ja muutama bisse uudessa porukassa. Huomenna sitten virkeänä viikon viimeiseen työpäivään. Toivon torstainne olevan teille hyvä!
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
TWO STEPS FROM THE MOVE
Päivät hujahtelevat ohi melko rivakkaan tahtiin, opin uusia asioita ja samalla olen välillä niin pihalla, ettei uskoisikaan. Tämän osaston tehtävät ovat niin erilaisia kuin edellisen, en ole läheskään kaikkia toimintoja käyttänyt aiemmin ja pääni on täynnä uutta. Inhoan tätä vaihetta, kun tunnen olevani kömpelö ja täysin turha. Joudun vaivaamaan kiireisiä kollegoita ja se on jollain lailla noloa, vaikka samalla tiedänkin, että olemattomalla perehdytyksellä ei tosiaan voi osata kaikkea.
Koti-illat ovat ihania, rakastan villasukissa miihailua ja kahvikupin kanssa hengailua. Ja nyt iltavuorojen kadottua elämästäni kokonaan, voin viettää koti-iltojani joka ikinen ilta! Opettelen säännölliseen rytmiin, menen sänkyyn klo 23, luen tunnin ja herään viideltä, jos ylipäätään saan nukuttua. Kaksi viimeistä yötä olen nukkunut hyvin, elämälle kiitos. Olen hyvällä tuulella aamuisin, päänsisäiset stereoni luukuttavat loistavia aamusävelmiä ja hymy on herkässä.
Huomenna on varsinaisen työpäivän jälkeen osastomme väellä kokous-/koulutustilaisuus ja esimieheni kävi juuri kysymässä juonko olutta, siideriä vai viiniä. Heh. Reippaat kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdin olla aiemmalla osastolla, eikä kertaakaan, ei kertaakaan ollut yhtäkään kokousta eikä koulutusta eikä illanviettoa eikä palaveria. Tämä yritys on niin outo, tämä on todella kummallinen.
Jatkan työn opettelua, laulan pääni sisällä Hanoi Rocksia ja yritän olla zen. Tänään se on jopa helppoa.
Koti-illat ovat ihania, rakastan villasukissa miihailua ja kahvikupin kanssa hengailua. Ja nyt iltavuorojen kadottua elämästäni kokonaan, voin viettää koti-iltojani joka ikinen ilta! Opettelen säännölliseen rytmiin, menen sänkyyn klo 23, luen tunnin ja herään viideltä, jos ylipäätään saan nukuttua. Kaksi viimeistä yötä olen nukkunut hyvin, elämälle kiitos. Olen hyvällä tuulella aamuisin, päänsisäiset stereoni luukuttavat loistavia aamusävelmiä ja hymy on herkässä.
Huomenna on varsinaisen työpäivän jälkeen osastomme väellä kokous-/koulutustilaisuus ja esimieheni kävi juuri kysymässä juonko olutta, siideriä vai viiniä. Heh. Reippaat kaksi vuotta ja kolme kuukautta ehdin olla aiemmalla osastolla, eikä kertaakaan, ei kertaakaan ollut yhtäkään kokousta eikä koulutusta eikä illanviettoa eikä palaveria. Tämä yritys on niin outo, tämä on todella kummallinen.
Jatkan työn opettelua, laulan pääni sisällä Hanoi Rocksia ja yritän olla zen. Tänään se on jopa helppoa.
tiistai 21. syyskuuta 2010
KADUILLA KALLION
Olin eilisen työpäivän päätteeksi niin poikki, että ilta meni kuin sumussa. Sain käytyä kaupassa ja tiskattua kuitenkin, että siinä mielessä ihan onnistunut sumu. Kaikeksi onneksi olin jopa niin poikki, että sain nukuttua huimat viisi tuntia. Olo on nyt parempi, paljon parempi, kun olen saanut hieman unta.
Tänä aamuna spåralla Kalliosta keskustaan matkatessani tajusin taas, kuinka kaunis minun Helsinkini on. Minä rakastan Helsinkiä, varsinkin Kalliota. En voisi kuvitella asuvani Suomessa missään muualla. Tietenkin mietin edelleen ulkomaille muuttoa, mutta kuulkaa, ei tämä ole niin paha.
Olen kustannuspaikalla kukonlaulun aikaan, kuuntelen huoltoheppujen jorinoita ja palelen. Suunnittelen illaksi nuudeleita ja kanaa, mietin lakanapyykkiä ja kirjoja. Minulla on hyvä aamuhetki, toivon, että työpäivä lentää siivillä ja että muistaisin ottaa huomenna kuulokkeet mukaan töihin.
Tiistaita, Shitsvillen seesteisyysosastolta.
Tänä aamuna spåralla Kalliosta keskustaan matkatessani tajusin taas, kuinka kaunis minun Helsinkini on. Minä rakastan Helsinkiä, varsinkin Kalliota. En voisi kuvitella asuvani Suomessa missään muualla. Tietenkin mietin edelleen ulkomaille muuttoa, mutta kuulkaa, ei tämä ole niin paha.
Olen kustannuspaikalla kukonlaulun aikaan, kuuntelen huoltoheppujen jorinoita ja palelen. Suunnittelen illaksi nuudeleita ja kanaa, mietin lakanapyykkiä ja kirjoja. Minulla on hyvä aamuhetki, toivon, että työpäivä lentää siivillä ja että muistaisin ottaa huomenna kuulokkeet mukaan töihin.
Tiistaita, Shitsvillen seesteisyysosastolta.
maanantai 20. syyskuuta 2010
HELSINKI - SHANGRI-LA
Kuinka aika lensikään lomalla. Tein hurjasti töitä musiikkiprojektin eteen ja ensimmäiset minun kirjoittamani jutut julkaistiin brittimediassa viikonloppuna. Kuinka upea fiilis oli nähdä oma juttunsa arvostetun musiikkilehden etusivulla! Sanaakaan kirjoittamastani jutusta ei oltu muutettu, se oli kopioitu ja julkaistu sellaisenaan. Olen pienesti ehkä jopa vähän ylpeä siitä. Jotenkin tuntuu, että siihen on aihettakin.
Työhönpaluu ei alkanut kovin kivuttomasti, sillä koko loman ajan jatkuneet nukkumisvaikeudet jatkuivat tietenkin viime yön, sain nukuttua jotakuinkin puolitoista tuntia ja nyt silmät sikkurassa ihmettelen uudella osastollani, että mitä täällä pitää tehdä ja kukas minä olen.
Arki, ystävät, se on taas alkanut. Mutta erilaisena; olen poissa Ylipäällikkö PMS:n valtapiiristä ja minulla on kiva uusi esimies ja "uudet" työkaverit. Toivottavasti tämä lähtee rullaamaan, kohta on ensimmäinen osastokokous, jossa mm. kerrotaan osaston uusi tehtäväjako. Toivon sujuvaa päivää!
Työhönpaluu ei alkanut kovin kivuttomasti, sillä koko loman ajan jatkuneet nukkumisvaikeudet jatkuivat tietenkin viime yön, sain nukuttua jotakuinkin puolitoista tuntia ja nyt silmät sikkurassa ihmettelen uudella osastollani, että mitä täällä pitää tehdä ja kukas minä olen.
Arki, ystävät, se on taas alkanut. Mutta erilaisena; olen poissa Ylipäällikkö PMS:n valtapiiristä ja minulla on kiva uusi esimies ja "uudet" työkaverit. Toivottavasti tämä lähtee rullaamaan, kohta on ensimmäinen osastokokous, jossa mm. kerrotaan osaston uusi tehtäväjako. Toivon sujuvaa päivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)