YÖ UINUU, TUULI HERÄILEE

Olen saanut ehkä kevään takaisin, tai sitten tämä on jo kesä, enkä minä vain tajua vuodenajoista mitään. Jollain lailla tässä mennään nyt sellaista kyytiä, että hiukkasen hirvittää.

Työssä on paljon sulateltavaa ja opittavaa, rakastan edelleen jokaista hetkeä. Teen ehkä liikaa, illat ja viikonloputkin, mutta en minä ennen ole työtäni näin rakastanut.

Vapaa-aika, jos semmoista nyt on, on mennyt pienesti orpona piruna, poissa ovat ihmiset, joita vuosi sitten vielä ystävikseni luulin. Onneksi on muita, kavereita nyt ainakin, joiden kanssa muutaman sanan voi vaihtaa, jos ja kun viikonloppuna kantakievariin pistäytyy. Olen onnellisempi näin, en halua jakaa elämääni huonojen ystävien kanssa.

Viime viikonloppuna koin itseni teiniksi jälleen, kun Tavastialla riehui Lama, maailman paras punkbändi. Sitä tungoksessa moshasin, jälkeenpäin kävelin jalat tukevasti puoli metriä ilmassa. Näin ihmisiä vuosien takaa ja seura oli mitä parhainta muutenkin, ihmisiä, joiden kanssa voi olla ja elää, vaikka ei kaikkea jaakaan.

Lauantaina pistäydyin Bragulla Rauha-fudisturnauksessa, kannustamani joukkueen kapteeni juoksi kesken pelin halaamaan ja hei beibiä huutamaan. On kuulema rakastunut, mikä tietenkin on omituinen illuusio, mutta pitkästä aikaa aika hauskan tuntuista. Myöhemmin, turnauksen jo päätyttyä hän hamuili kättäni kantabaarin tungoksessa enkä minä vetäytynyt pois. Jotain se on kai sekin, etten välittömästi räjähdä silmille enkä ala kirkua.

Tulevana viikonloppuna juhlimme kauniin espanjattaren synttäreitä kummallisella kokoonpanolla. Kissa on puoli vuotta yrittänyt järjestää bileitä ja näillä näkymin paikalle tulevat minun lisäkseni juurikin Kissa ja Kirja sekä päivänsankari kera miehensä. Minä en näiden bileiden järjestämiseen sekaannu, en halua edelleenkään olla Kissan kanssa missään tekemisissä. Todennäköisesti nämä "bileet" päättyvät siihen, että vien espanjattaren syömään kera siippansa, jonka jälkeen hiihtelen hihitellen himaan.

Shoppailin huolella hiustenhoitotuotteita tänään ja taidankin painua niitä käyttämään tuonne suihkuun. Elämäni on ihanaa!

BESKYDDAREN

Ja niin kesä kääntyy syksyyn... eiku. Muutaman lämpimän viikon jälkeen on tuskallista kaivaa uudelleen esille huivit ja hanskat, mutta niin on pakko tehdä, sillä ilma on viilennyt huomattavasti ja palelen jälleen luitani myöten aamusta iltaan. Kenties jossain vaiheessa taas lämpenee, tosiaan toivon niin!

Hei, mulla on ollut älyttömän kivaa töissä! Niin kivaa, että mä alan kai jotenkin pikkuhiljaa unohtaa, että mitään muuta elämää onkaan. No, en mä tiedä, liioittelen taas kai tapani mukaan, mutta onhan tämä nyt aika hassua, että en malttanut tänäkään iltana olla paukuttamatta kolmea tuntia duunihommia tehtyäni ensin täyden päivän itse pääkallonpaikalla. En tiedä rauhoitunko tästä ollenkaan, enkä juuri välitä. Sosiaalinen elämäni kuihtui jo ennen tämän työn aloittamista niin minimaalisen pieneksi, että ei se juurikaan muuttunut. Sovitut treffit tiettyjen ihmisten kanssa peruuntuvat aina, siihen on jo totuttu eikä se muuksi muutu. Toisaalta yhden tietyn ihmisen kanssa pyrin nyt lähes kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen tapaamaan parin viikon välein, se lienee kuitenkin edistystä?

Pohdin kovasti lääkäriin menoa, on monenlaista asiaa, jotka mieltä askarruttaa. Jollain lailla pelottaakin, sydänleikkauksesta tulee kesäkuun alussa kolme vuotta ja se jotenkin pyörii mielessä nyt. Vaan luulen, että lääkärikäynti voisi myös helpottaa kummasti, pääsisi tutkituttamaan omat epäilynsä ja sitä kautta saada kenties jopa helpotusta tähän fyysisesti niin saatanallisen kivuliaaseen ja hankalaan arkeen.

Mitä teille kuuluu?

I'M NUTHIN'

Mukava, joskin aivan liian lyhyt viikonloppu alkaa olla ohi, huominen työpäivä onkin sitten ensimmäinen firman uusissa tiloissa. Odotan sitä jotenkin kauhunsekaisin tuntein, sillä pääni on pohtinut työasioita koko viikonlopun, ongelmat sen yhden ihmisen kanssa siellä ovat jotenkin räjähtämässä käsiin enkä tiedä miten tämän tilanteen selvitän. Uskon ja toivon, että kaikki menee vielä hyvin, mutta minun olisi saatava ylikiehahtanut sappeni hieman rauhoittumaan, pysyä asiallisena ja positiivisena.

Viikonlopun saldoon kuului mainioita tapaamisia rakkaiden ihmisten kanssa. Joidenkin henkilöiden kanssa sitä vain jotenkin istuu yhteen, tiedättekö, ajatukset ja tunteet kulkevat samankaltaisia ratoja ja elämä on hetken niin kovin helppoa ja kaunista. Kiitos, Marjut ja Siskopieni.

Vetäydyn takavasemmalle, yritän lukea kirjaa ja toivottavasti lopulta nukahdan. Olen jotenkin pienesti eksyksissä.

IRONIC

Unelmien viikonloppu on kääntymässä päätökseensä, minua kutsuvat puhtaat lakanat ja toivottavasti syvä, tervehdyttävä uni. Yhtään en pistäis pahakseni myöskään Ethan Hawken pistäytymistä uniini, olenhan viikonlopun aikana katsonut kuusi elokuvaa, joissa herra on mukana.

Toissatalvena murtunutta jalkaa on särkenyt niin, etten minä minnekään muuttamaan päässyt. Tulin siis perjantaina kaupan kautta kotiin enkä poistunut koko viikonlopun aikana. Olen katsonut elokuvia, leikkinyt runsaasti uudella MacBookillani, syönyt hyvää ruokaa ja miettinyt, että ne viimeisetkin Kallion ystävät ovat loistaneet poissaolollaan. Eipä silti, ainoat mahdolliset yhteydenotot olisivat kuitenkin olleet kutsuja viinamäelle, jonne en tänä viikonloppuna halunnut mennä.

Viime viikon torstaina vedin tiimilleni kolmetuntisen koulutuksen, vein heidät syömään ja nauttimaan juomia sekä viihtymään kaupungille. Perjantaina tein väsyneen työpäivän, joka kulminoitui siihen ihmiseen, jonka kanssa teen eniten töitä ja jonka kanssa en vieläkään tule toimeen parhaalla mahdollisella tavalla. Hän arvosteli kovasti tekemisiäni sen koulutuksen suhteen, vaikka sekä minä että tiimi olimme siihen oikein tyytyväisiä. Olin perjantaina onneksi rauhallinen ja tyyni enkä sähissyt vastaan, vaikka mieli kovasti teki. Onneksi heppu on alkuviikon työmatkalla Hampurissa, ehdin hieman ns. kerätä itseäni ja keskustella aiheesta sen ihmisen kanssa, joka minut taloon palkkasi.

Olen nukkunut kuin tukki tämän viikonlopun öinä ja aion taas suunnistaa kuuman suihkun jälkeen peiton alle. Kevät on viilennyt jälleen, mutta minun sydämessäni lepattaa innostunut liekki.