Toissatalvena murtunutta jalkaa on särkenyt niin, etten minä minnekään muuttamaan päässyt. Tulin siis perjantaina kaupan kautta kotiin enkä poistunut koko viikonlopun aikana. Olen katsonut elokuvia, leikkinyt runsaasti uudella MacBookillani, syönyt hyvää ruokaa ja miettinyt, että ne viimeisetkin Kallion ystävät ovat loistaneet poissaolollaan. Eipä silti, ainoat mahdolliset yhteydenotot olisivat kuitenkin olleet kutsuja viinamäelle, jonne en tänä viikonloppuna halunnut mennä.
Viime viikon torstaina vedin tiimilleni kolmetuntisen koulutuksen, vein heidät syömään ja nauttimaan juomia sekä viihtymään kaupungille. Perjantaina tein väsyneen työpäivän, joka kulminoitui siihen ihmiseen, jonka kanssa teen eniten töitä ja jonka kanssa en vieläkään tule toimeen parhaalla mahdollisella tavalla. Hän arvosteli kovasti tekemisiäni sen koulutuksen suhteen, vaikka sekä minä että tiimi olimme siihen oikein tyytyväisiä. Olin perjantaina onneksi rauhallinen ja tyyni enkä sähissyt vastaan, vaikka mieli kovasti teki. Onneksi heppu on alkuviikon työmatkalla Hampurissa, ehdin hieman ns. kerätä itseäni ja keskustella aiheesta sen ihmisen kanssa, joka minut taloon palkkasi.
Olen nukkunut kuin tukki tämän viikonlopun öinä ja aion taas suunnistaa kuuman suihkun jälkeen peiton alle. Kevät on viilennyt jälleen, mutta minun sydämessäni lepattaa innostunut liekki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti