11TH STREET KIDS

Kas, sujahti päästäinen, tuo suosikkipyhäni, ohi niin kuin huis vaan. Ja mitä mä tein? Istuin pimeässä tekemässä töitä villasukat jalassa ja tukka solmussa. No, en nyt siis koko pääsiäistä, tapasin mä ystäviäkin, mutta ilolla vietin aikaa rakkaimman harrastukseni eli työn parissa. Tämä viikko on jälleen hektinen, mutta olen niin hyvällä tuulella ja suorastaan riehakas, että kiire ei haittaa. Työn lisäksi minua ilahduttavat lämmenneet päivät, tennarit, nahkatakki, orastavat vihreät asiat tuolla luonnossa sekä hieman kohentunut nukkuminen.

Voi rakkaat, tämä aika, tämä kevät, tämä on minun aikaani. Silmäni loistavat kilpaa auringon kanssa, hiukseni heijastavat auringon myötä punertavaa kiiltoa, elämäni soundtrack on rockbiitillä ja helisevillä kitaroilla varustettua iloa.

Minä en edes pelkää niitä potkuja enää! Uusi Mikko-niminen tietokone odottaa pöydälläni huomisaamuna käyttöönottoa, kolmetuntinen koulutustilaisuus on mielessäni erittäin valmis ja vain muutama copypaste puuttuu toteutuksestakin. Tiimi hitsautuu yhteen, tyypit vaihtavat puhelinnumeroita ja käyvät keskenään leffassa ja kaljalla, firman geekit infoavat minulle asioita pyytämättä, muutama graffa käy kertomassa, että haluavat minun tiimiini, koska meillä on firmassa hauskinta, IT-päällikkö kiskoo röökille ja kehuu osaamistani ja hallitun kaaoksen kääntämistä positiiviseksi voimaksi, mediavastaava pyytää lounaalle ja uskoo, että olen ollut talossa jo ainakin vuoden. Mitä mä voin sanoa? Enää lisätä? Mä rakastan, mä rakastan, mä rakastan tätä hommaa.

This is it, mä elän tätä, nipistelen itseäni välillä todetakseni tämän olevan totta.

YÖ EROTTAA POJASTA MIEHEN

Poden vaaliväsymystä, tai oikeammin vaalien jälkeistä väsymystä hyvin konkreettisella tavalla: innostuin eilen juomaan vähän liian monta vaalikaljaa käytyäni äänestämässä. Ystäväni, hullu maratoonari, oli eilen liikenteessä ensimmäistä kertaa yli seitsemään kuukauteen ja pitihän se hänen kanssaan sitten istua myöhään yöhön saakka. Tämä työpäivä alkoi palaverilla, jonka sain vedettyä ihan kunnialla, mutta loppupäivä menikin sitten aika unisissa tunnelmissa.

Onneksi muun osan viikonloppua vietinkin hyvin pitkälti rauhassa. Perjantaina tapasin töitten jälkeen vanhan ystävän, litkimme kahvia ja juttelimme. Lauantaina tein ruokaa ja katsoin muutaman elokuvan. Valitsin tarkoituksella itkettäviä elokuvia, sillä olin jotenkin sellaista puhdistavaa haikeaa itkua vailla. Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuin hyvin, se on harvinaista herkkua minulle. Tämänaamuinen ja -päiväinen väsymys painaa silti ja aionkin mennä tästä kuumaan suihkuun ja sitten sänkyyn unta odottamaan ja toivomaan.

Huomenna on paljon töitä ja illalla vielä juoksemista pyykkitupaan ja takaisin. Onneksi pääsiäinen on ihan nurkan takana. Kaipaan vapaita päiviä, vaikka takuuvarmasti tulen tehneeksi myös töitä vapaiden aikana. Tilin saldo ei salli minun juuri juhlia pääsiäisenä, mikä on tavallaan ihan hyväkin asia. Aion kokkailla ja olla kotona, tilasin muutaman elokuvan, joiden toivon saapuvan vielä ennen pääsiäistä. Jos eivät, niin mitäs tuosta, onhan Internet vallan täynnänsä hyviä dokumentteja ja dvd-hyllyssäkin taitaa olla yksi katsomaton leffa vielä.

Päivitän näköjään blogiani vielä harvemmin kuin ennen, vaikka olen itselleni ja teille luvannut, että asiaan tulee muutos. Onnellisena ei vain jostain syystä ole niin paljon kirjoitettavaa, sehän on huomattu moneen otteeseen. Päiväkirjatkin, ne paperiversiot, ovat kovin tyhjiä niiden harvojen onnellisten kausien aikana. Ehkä onnellisena voisi kirjoittaa musiikkia? En tiedä, en ole pitkään aikaan koskenut mihinkään soittimeen sävellysmielessä. Ehkä syntyisi menevää rockia, keväisen huuman täyttämiä katulauluja?

On näköjään pihalla grillikausi avattu. Tätä sytytysnesteen käryä tämä nyt sitten on, sinne ensilumiin saakka.

BLACKBIRD

Otsikon mukainen biisi soi päässäni kolmatta päivää ja kaiken kiireen keskellä teen pääni sisällä siitä uusia versioita jatkuvalla syötöllä. Sormet hapuilevat basson otteita keskittyessäni samalla kirjoittamaan tiimilleni toimintamanuaalia. Kevät on tullut, tavallaan, vaikka yhä palelen ja lumikasoja näkyy katujen varsilla.

Kaunis espanjatar ja minä olemme vihdoin lyöneet lukkoon tavoitepäivämäärän. Pääsiäisenä 2012 se vihdoin tapahtuu: minä lähden New Yorkiin! Mistään kaupungista en ole koskaan haaveillut niin kuin New Yorkista, jo pikkulapsena opettelin metrokarttaa ja luin kaiken, minkä kyseisestä kaupungista käsiini sain. En saata uskoa tätä todeksi, I'm living the dream.

Töissä menen eteenpäin, välillä pienin askelin, välillä suurin harppauksin. Olen osa porukkaa, istun sinne kuin nenä päähän. Eräs päällikkötason henkilö lähetti eilen illalla meiliä luettuaan tietyn osan manuaaliani ja kehui sen olevan hienoa työtä, joka kattaa kaikki normaalit skenaariot. Minä melkein parahdin itkuun sen luettuani ja se kuvastaa kyllä sitä, kuinka intohimoisesti ja rakkaudella tähän hommaan suhtaudun.

On keskiviikko, aika lentää, kohta ollaan jo pääsiäisessä. Minullekin on kasvamassa siivet, kantapäihin, tiedättehän, tämä on elämäni kevät.

ALONE

Oi huhtikuu, kuinka mä olen sinua kaivannut! Kevät on niin lähellä, että sen tuoksun haistaa, kostean asfaltin eli Kallion pellot, kivitaloista nousevan lämmön. Tämä on maailman parasta aikaa, vielä kun saataisiin aurinkoisia päiviä.

Työasiat sujuvat melko hyvin, viime viikolla saavutettiin taas yksi valtava etappi, suoranainen milestone, ja nyt pukkaa uutta haastetta kehiin päivittäin. Jollain lailla se pelko on nyt vain mielessäni läsnä jatkuvasti, pelko siitä, että tämä otetaan minulta pois ja että koeaikani jälkeen minut hyvästellään kohteliaasti, mutta vahvasti takavasemmalle ja työttömyyskortistoon. En ymmärrä, miksi tuota oikeastaan pelkään, mutta eihän peloille kai aina mitään järjellistä selitystä tarvitse olla.

Tämä viikko on kiireinen (onko olemassa muunlaisia viikkoja?), mutta torstaina sentään vietetään kantabaarin 18-vuotisjuhlia yksityistilaisuudessa, ne ovat aina kivoja juhlia nuo kippolan omat pippalot. Viikonloppuna tarkoitus olisi tavata kaunista espanjatarta, suunnitella jälleen yhtä unelmareissua hänen kanssaan ja höpötellä muutenkin mukavia. Viikkojen kuluessa nopsaan tulee kesä koko ajan lähemmäs ja minä riemuitsen siitä sydämeni pohjasta.