TUULEE

Joka päivä mä mietin, että tää mun pitää kirjoittaa blogiin. Joka päivä jotain, paljonkin kaikkea, mutta ei aikaa toteuttaa sitä kirjoittamisosastoa. Hommia piisaa, kävin Tampereella taas Lost in Music-festareilla, stressaan muuttoa, paiskin töitä, ostin villapaidan, sain lahjaksi hatun, sain hankittua vanhaan kämppääni vuokralaisen, hankin ehkä sängyn, siitä en ole ihan varma, koska kuljetus- ja varastointipulmat ovat todellisia.

Mitähän vielä? Mä hypin seinille stressistä, mä haaveilen perjantai-illasta, jolloin sataa lunta vaakasuoraan, jolloin voin mennä kaupan kautta uuteen kotiini, mennä kuumaan suihkuun, laittaa pesukoneen päälle ja keittää kahvia. Näin pieniä ne ovat, näin käsinkosketeltavia juuri nyt, ne suurimmat haaveet.

Olen onnellinen, onnellisempi kuin ikinä.

WHAT ABOUT NOW

Kuinka onnellinen ja sekaisin voi ihmislapsi olla? Mä sain unelmieni asunnon. Mä todellakin sain kuulkaa sellaisen kaksion, että oksat pois! Talo on melko uusi, vain muutaman vuoden ikäinen, joten kämppä on ihan briljantissa kunnossa. Sen sijainti on melko täydellinen, samoin kuin sen pohjaratkaisu. Avokeittiössä on runsaasti kaappi- ja työskentelytilaa, kylppäriin mahtuu isokin pesukone, makkarissa on kaappeja vaikka muille jakaa. Kaiken kruunaa oma iso terassi, jossa tulen järjestämään grillibileet jos toisetkin! Tupakalle on helppo livahtaa, työmatka ei hankaloidu yhtään, edellinen asukas on halukas myymään hyväkuntoiset astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen. En ihan tajua tätä vielä, mutta olen niin innoissani, että hypin seinille!

Jollain lailla pitäisi nyt vain pystyä hoitamaan takuuvuokrat, kahden kämpän marraskuun vuokra sekä kalusteiden ja koneiden ostaminen. Huoh. Pelottaa, jännittää, ahdistaa, mutta tiedän, että jollain lailla minä vain tästäkin tilanteesta selviän. Pakkohan mun on, sillä mut on luotu asumaan tuossa kämpässä!

TIRED OF YOU

Alkuviikko on tässä mennyt kuulkaa kotitoimistolla villasukissa hengaten, niin pitkää päivää tehden, että pikkuisen hirvittää. Kävin keuhkospesialistilla, joka pisti koko astmalääkitykseni uusiksi, se on vaikea ja pitkä taival tämäkin. Uusi lääke aiheuttaa aina alussa vapinaa, kovaa yskää ja kurkun kipeytymistä. Vasta viikon, parin kuluttua voi sanoa, onko se alkanut toimia. Hingun ja vingun, yksin ja hyperventiloin siihen saakka.

Asuntojahti jatkuu, maanantaina kävin unelma-asunnossani, jota en todennäköisesti saa, koska siitä ei ole kuulunut mitään. Onhan se epätoivoista, haaveilla kaksiosta yksin, kun työssäkäyviä pariskuntiakin olisi vaihtoehdoksi. Huomenna näen taas kaksi asuntoa, joista kumpi tahansa voisi olla se oikea, taikka sitten ei. Esittelykuvat valehtelevat niin, että niistä ei tolkkua ota. (Jollain lailla tässä olen menettämässä jo toivoani, ehkä olen jumissa tässä saakelin kaninkolossa loppuikäni.)

Huomenna aion hiihtää aamulla toimistolle ensimmäistä kertaa koko viikolla. Jengi on onneksi pysynyt
ruodussa, koska olen online tiimin sisäisessä chatissa koko ajan, hah, se se on varsinainen huumorikanava vailla vertaa. Hillitöntä herjanheittoa, runsaasti rakkautta ja hymiöitä, jonkun verran myös kyllä työasioita. On oikein ikävä sitä porukkaa taas, olen vain ollut niin huonossa kuosissa tämän helvetin hinkumisen kanssa, että ei ole ollut järkeä mennä sinne. (Itse asiassa ei olisi järkeä huomennakaan, mutta on pari sellaista palaveria, joista en halua olla poissa.)

Olen onnistunut rikkomaan toiset nappikuulokkeet tänä vuonna ja se vituttaa. Kuuntelen jatkuvasti musiikkia kuulokkeillani eivätkä yhdetkään kestä menoani puolta vuotta kauempaa. Nyt löysin jotkut ilmaiseksi saadut liian suuret napit, jotka saavat luvan palvella jonkun aikaa.

Ihastuttava seinänaapurini päätti alkaa imuroida viime yönä puoli yhdeltä. Olen koko päivän miettinyt, mitä työntäisin postiluukustaan sisään.

ISTÄLLET FÖR LJUD

Miten se onkaan joskus niin tahmeaa, arki. Olen edelleen puolikuntoinen (lekurijäärän mukaan työkyvytön, mutta en ottanut saikkua) ja töissä on kiire. Kaikki sujuu siellä edelleenkin todella mahtavasti, uudet tyypit ovat loksahtaneet kohdalleen (ainakin toinen, toisesta olen yllättäen hieman epävarma), tiimissä läppä lentää ja kaikki viihtyvät. Minä hypin kokouksissa enkä pääse etenemään käytävällä metriäkään ilman, että joku tulee joko halaamaan tai kysymään neuvoja. Nautin niin suunnattomasti kustannuspaikan ilmapiiristä, monenlaisten kollegoiden seurasta, itse siitä duunista nyt puhumattakaan.

Samaan aikaan asuntoprojekti on jämähtänyt täysin paikalleen, en saa niitä asuntoja, jotka haluan. Niitä, jotka saisin, en sitten ota, koska ne ovat joko kamalia tai karmeita. En oikein silti osaa luovuttaa asian suhteen, katson vapaat kämpät kymmenen kertaa päivässä ja lähestyn välittömästi sähköpostitse, kun näen kiinnostavan ilmoituksen. Tennarin kautta kuulin Flemarilla olevasta pienestä, vasta remontoidusta yksiöstä, joka vapautuu muutaman kuukauden kuluttua. Se on tosiaan melko pieni, mutta uudenveroinen, joten käyn toki sitä katsomassa, kun tilaisuus ilmaantuu.

Yritin mennä tänään ostamaan imurin. Hah, valitsemani kauppa olikin huono valikoimiltaan, ainoa mahdollinen malli maksoi reilut 200 euroa. Vehje jäi hyllylle, mutta jostain olisi semmoinen toimiva ja tehokas yksilö nyt löydettävä. Ostopaikalla on väliä, sillä kuljen julkisen liikenteen varassa eikä ole kivaa joutua raahaamaan painavaa laitetta kävellen. (Hei, taksit on käsittääkseni keksitty. Mä en vieläkään tajua, että mä tosiaan voin mennä joskus jonnekin taksilla.)

Kuuma suihku ja hyvä kirja odottavat minua tuossa takavasemmalla. Miksi ovat niin hankalia nämä illat, miksi en halua mennä nukkumaan?

(Lopetin mielialalääkityksen, muuten, ihan tuosta noin vaan. Kohta viikko takana ilman mömmöjä, saapa taas nähdä miten tämä onnistuu.)