MATKUSTAJA

Voi ilon päivää! Sain lääkäristä puolipainovarausluvan kahdeksi viikoksi, sen jälkeen saan varata koko painolla. Seuraava lääkärissäkäynti on toivottavasti viimeinen, huhtikuun 20. päivä. Töihin palaan toukokuun kolmas päivä, jolloin mun pitäisi olla taas aivan kunnossa. Elämä, miten pitkä ja hankala juttu tämä murtuma on ollut.

Iloitsen paranemisesta ja nautin elostani Naapurin kodissa. Naapuri ja miehensä lähtivät lauantai-iltana kahdeksi viikoksi nauttimaan auringosta ja minä majailen täällä kuin huoneistohotellissa konsanaan.

Vielä kun osaisi korjata akvaarion pumpun, joka pitää niin hirveää meteliä, että se hukuttaa alleen jopa ajatukset.

ONE LOVE, ONE LIFE, ONE GIRL

Niin, minullahan on tämä blogi. Ei, en minä ole unohtanut tätä, olen vain jollain lailla niin uppoutunut muuhun. Parannan jalkaa, luen järjettömät määrät kirjoja, tuijotan sarjoja ja elokuvia dvd:ltä. Sisustan mielessäni tätä karmeaa kämppääni, mulla on ideoita, joita en voi toteuttaa nyt, kun en saa (vieläkään) laskea painoa jalalle. Seuraava lääkärikäynti on 24.3, jos kaikki on tuolloin mennyt hyvin, saan puolipainovarauksen, joka tietenkin helpottaisi elämää suunnattomasti.

Olen kolme kertaa käynyt keppieni kanssa istumassa iltaa kantakuppilassa. Se on ollut ihanaa, nähdä ystäviä ja nauraa ja kälättää sydämensä kyllyydestä. Noiden päivien jälkeen, kun olen könkännyt tuolla, on kuitenkin jalkaa särkenyt niin, että on meinannut itku päästä. Otan siis iisisti ja pysyn kotona, ystävät hoitavat edelleen kauppa-asiat ja kiikuttavat mulle myös leffoja lainaksi. Olen niin kiitollinen. Ja samalla inhoan tätä taakkana olemisen tunnetta, kuin olisin pelkkä riippa ja vain vaivaksi ihmisille.

Kevät on tulossa. Melkein kuulen ja tunnen ja näen sen jo.

THE GOOD SON

Saan taivuttaa jalkaani jo 90 astetta, se on ihanaa. Ihanaa on myös se, että särky ei ole enää ihan jokahetkistä, pieniä taukoja on havaittavissa. Saan myös olla ilman ortoosia kotona ja öisin, se on ihan parhautta. Parhautta taas ei ole se, etten nuku. Unirytmi on sekaisin ja yöt vietän kirjaa lukien, kun uni ei vain tule.

Ystäväni Mini synnyttää jo viidettä päivää, tiukassa on ja meitä kaikkia jännittää hurjasti. Uskomattoman raskas on tuo taival, joka Minin pitää kulkea saadakseen poikansa syliinsä.

Keskiviikkoa odotan innolla. Ystäväni, joka on käynyt nilkkaleikkauksessa, ehdotti, että menemme keskiviikkona yhdessä, yhteisellä taksilla kantakuppilaan tapaamaan ihmisiä. Olemme molemmat mökkihöperöityneet jo niin monta viikkoa, että tuo keikka tulee todellakin tarpeeseen. Voin vain kuvitella henkilökunnan ilmeet, kun kolistaan tuulikaapissa keppiemme kanssa...!

Ystävät ovat parasta, mitä elämässä on.