Niin, minullahan on tämä blogi. Ei, en minä ole unohtanut tätä, olen vain jollain lailla niin uppoutunut muuhun. Parannan jalkaa, luen järjettömät määrät kirjoja, tuijotan sarjoja ja elokuvia dvd:ltä. Sisustan mielessäni tätä karmeaa kämppääni, mulla on ideoita, joita en voi toteuttaa nyt, kun en saa (vieläkään) laskea painoa jalalle. Seuraava lääkärikäynti on 24.3, jos kaikki on tuolloin mennyt hyvin, saan puolipainovarauksen, joka tietenkin helpottaisi elämää suunnattomasti.
Olen kolme kertaa käynyt keppieni kanssa istumassa iltaa kantakuppilassa. Se on ollut ihanaa, nähdä ystäviä ja nauraa ja kälättää sydämensä kyllyydestä. Noiden päivien jälkeen, kun olen könkännyt tuolla, on kuitenkin jalkaa särkenyt niin, että on meinannut itku päästä. Otan siis iisisti ja pysyn kotona, ystävät hoitavat edelleen kauppa-asiat ja kiikuttavat mulle myös leffoja lainaksi. Olen niin kiitollinen. Ja samalla inhoan tätä taakkana olemisen tunnetta, kuin olisin pelkkä riippa ja vain vaivaksi ihmisille.
Kevät on tulossa. Melkein kuulen ja tunnen ja näen sen jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti