Onneksi muun osan viikonloppua vietinkin hyvin pitkälti rauhassa. Perjantaina tapasin töitten jälkeen vanhan ystävän, litkimme kahvia ja juttelimme. Lauantaina tein ruokaa ja katsoin muutaman elokuvan. Valitsin tarkoituksella itkettäviä elokuvia, sillä olin jotenkin sellaista puhdistavaa haikeaa itkua vailla. Lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuin hyvin, se on harvinaista herkkua minulle. Tämänaamuinen ja -päiväinen väsymys painaa silti ja aionkin mennä tästä kuumaan suihkuun ja sitten sänkyyn unta odottamaan ja toivomaan.
Huomenna on paljon töitä ja illalla vielä juoksemista pyykkitupaan ja takaisin. Onneksi pääsiäinen on ihan nurkan takana. Kaipaan vapaita päiviä, vaikka takuuvarmasti tulen tehneeksi myös töitä vapaiden aikana. Tilin saldo ei salli minun juuri juhlia pääsiäisenä, mikä on tavallaan ihan hyväkin asia. Aion kokkailla ja olla kotona, tilasin muutaman elokuvan, joiden toivon saapuvan vielä ennen pääsiäistä. Jos eivät, niin mitäs tuosta, onhan Internet vallan täynnänsä hyviä dokumentteja ja dvd-hyllyssäkin taitaa olla yksi katsomaton leffa vielä.
Päivitän näköjään blogiani vielä harvemmin kuin ennen, vaikka olen itselleni ja teille luvannut, että asiaan tulee muutos. Onnellisena ei vain jostain syystä ole niin paljon kirjoitettavaa, sehän on huomattu moneen otteeseen. Päiväkirjatkin, ne paperiversiot, ovat kovin tyhjiä niiden harvojen onnellisten kausien aikana. Ehkä onnellisena voisi kirjoittaa musiikkia? En tiedä, en ole pitkään aikaan koskenut mihinkään soittimeen sävellysmielessä. Ehkä syntyisi menevää rockia, keväisen huuman täyttämiä katulauluja?
On näköjään pihalla grillikausi avattu. Tätä sytytysnesteen käryä tämä nyt sitten on, sinne ensilumiin saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti