Olin eilisen työpäivän päätteeksi niin poikki, että ilta meni kuin sumussa. Sain käytyä kaupassa ja tiskattua kuitenkin, että siinä mielessä ihan onnistunut sumu. Kaikeksi onneksi olin jopa niin poikki, että sain nukuttua huimat viisi tuntia. Olo on nyt parempi, paljon parempi, kun olen saanut hieman unta.
Tänä aamuna spåralla Kalliosta keskustaan matkatessani tajusin taas, kuinka kaunis minun Helsinkini on. Minä rakastan Helsinkiä, varsinkin Kalliota. En voisi kuvitella asuvani Suomessa missään muualla. Tietenkin mietin edelleen ulkomaille muuttoa, mutta kuulkaa, ei tämä ole niin paha.
Olen kustannuspaikalla kukonlaulun aikaan, kuuntelen huoltoheppujen jorinoita ja palelen. Suunnittelen illaksi nuudeleita ja kanaa, mietin lakanapyykkiä ja kirjoja. Minulla on hyvä aamuhetki, toivon, että työpäivä lentää siivillä ja että muistaisin ottaa huomenna kuulokkeet mukaan töihin.
Tiistaita, Shitsvillen seesteisyysosastolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti