Olen monta viikkoa himoinnut kaikkea, jossa on mustikkaa. Steissillä jaettiin tänään Asidofilus-mustikkajogurttia ilmaiseksi, joten rukouksiini on ilmiselvästi vastattu. Muutenkin aamu alkoi taas kovin positiivisesti: nukuin hyvin ja heräsin vasta kellon soittoon. Lisäksi elämme jo torstaissa eli ensimmäinen työviikko on kääntymässä kohti loppuaan. Olen mielestäni tähän saakka pärjännyt hyvin, vaikka työnkuva edelleenkin on hieman hakusessa. Tärkeämpää on se, että tunnen istuvani tähän porukkaan, viihdyn näiden ihmisten kanssa.
Tuleva viikonloppu on minulle tavallaan erityisen vapaa, sillä Kissa ja Kirja sekä yli puolet ystävistäni lähtevät Tampereelle juhlimaan erään entisen Kallion kulkijan synttäreitä. Itse olen ajatellut pestä pyykkiä ja nauttia kotimiihailusta. Tosin Hattu ja Lelu jäävät stadiin ja pyysivät, että menisin heidän luokseen lauantaina. (Mikä tarkoittaa siis suomeksi, että menisin laittamaan heille ruokaa.) Saa nyt nähdä, jollain laillahan se olisi mitä parasta ajanvietettä, mutta joskus kaipaan yksinolemista enemmän kuin olisi muiden mielestä suotavaa. Kaikki ihmiset kaipaavat omaa aikaa, mutta minä kaipaan sitä jotenkin eksponentiaalisesti enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Ehkä juuri siksi koen ajatuksen parisuhteesta ja erityisesti yhdessä asumisesta niin kammottavana. Ahdistun hengiltä hyvin lyhyessäkin ajassa, jos en saa olla päivässä vähintään muutamaa tuntia yksin.
Töiden jälkeen siis kokousta/koulutusta ja muutama bisse uudessa porukassa. Huomenna sitten virkeänä viikon viimeiseen työpäivään. Toivon torstainne olevan teille hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti