Unessa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jahtasin rosvoja ja kuulustelin ihmisiä, olin peitetehtävissä ja koko ajan tilanteen tasalla hengenvaarasta huolimatta. Arkiaamu toimistolla tuntuu yön jälkeen mielettömän tylsältä, mutta tätähän tämä juuri on, arkea.
Jääkylmä viima on onneksi laantunut eilisestä, en täysin hengiltä jäätynyt. Olisi silti kaivauduttava vaatekomeroiden uumeniin ja kaivettava esiin lämpimiä vaatteita. Tosin mulle ei mahdu enää mikään päälle, joten kirpparikierrosta odotellessa. Olisipa lihaville ihmisille omat kirpparinsa, en jaksa yhtään selailla niitä 36-38 koon vaatteita ja haikailla, että joskus minä olin tuon kokoinen, eikä siitä edes ole kovin kauaa. Muutama hassu vuosi on minut muuttanut, täysin ja kokonaan, enkä aio kirjoittaa tästä aiheesta nyt enkä ehkä koskaan, sillä ahdistun ja alan hyperventiloida ja itkeä ja pääni räjähtää. Kuinka kauheaa onkaan vihata omaa ruumistaan näin voimakkaasti.
Työtä on tarpeeksi pienelle kylälle, joten pakko alkaa hommiin. Keskiviikko, se on fakta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti