Hilpeän krapulaista perjantaiporukkaa on osastomme tulvillaan, ilmastointi puhaltaa täysillä jääkylmää ilmaa jalkoihimme, minua väsyttää ja olen iloinen työviikon päättymisestä. Vielä tämän päivänhän sitä seisoo vaikka päällään, koska pääsee vapaalle.
Eilinen palaveri oli asia-anniltaan aika köyhä, mutta täytetyt croissantit ja ruokaisa salaatti sekä viileänä tarjoiltu keskiolut olivat mainioita. Pitkäksihän se ilta sitten venähti, hah, kuinkas muuten. En kuitenkaan humaltunut, mikä alkaa olla se elämäni tarina. En tule humalaan, vaikka juon kuin sieni välillä. Tänään käyn ehkä töitten jälkeen kokeilemassa paria tuoppia ja sitten suunnistan kotikoloon nukkumaan. Viime yö jäi niin lyhyeksi, että nyt silmiä väsyttää ja aivo on jumissa.
Näinä vatsakivun päivinä tekisi mieli vain käpertyä kasaan peiton alle ja kohdata maailma korkeintaan kirjan muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti