Voi elämä, kuinka paljon merkitseekään nukkuminen. Viime yön nukuin kuin tukki ja sen kyllä huomaa tänä aamuna töissä. Kiire ja osaamattomuus hieman ahdistaa, mutta tänään ei vituta.
Eilen kävin töitten jälkeen kirppiksellä katselemassa ja mukaani tarttui jälleen yksi nahkatakki. Olin kuitenkin sen tarpeessa, sillä kaksi vanhaa rotsiani ovat niin rikkinäisiä, että en pysty niitä enää korjaamaan eikä siinä olisi mitään järkeäkään; joskus vaate vain tulee tiensä päähän. Ostamani uusi nahkatakki taas on ehjä ja se maksoi vain 30 euroa (-10% kantisalennus vielä!). Ostin myös harmaan hupparin ja nyt jännitän pystynkö pitämään sitä koskaan, kun se ei ole musta. Housuja en toiveistani huolimatta löytänyt, en tiedä pitäisikö tässä ihan tyystin luovuttaa ja mennä jonnekin lihavien ihmisten kauppaan. Tai sitten alan käyttää hameita. (Onneksi olen huumorintajuni sentään säilyttänyt.)
Olen jälleen kadottanut sen orastavankin kalenterinlukutaitoni. Elin koko aamun keskiviikkoa, kunnes iloisena yllätyksenä juuri äsken huomasin tän päivän olevan torstain. Ihan mahtavaa. Vielä siis tämä ja huominen päivä ankaraa pakertamista ja sitten pieni viikonlopun mittainen hengähdystauko. Josko vaikka saisin houkuteltua Kauniin Naapurin vihdoin leikkaamaan hiukseni.
Kovin pomppii ajatus, ei sanoja synny, on siirryttävä rehdin työnteon pariin. Kivaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti