Blogi meni jotenkin jäihin, kun palasin kotiin. Mulle tapahtui ikävä juttu siellä, viimeisenä päivänä multa varastettiin lompakko. Harmitti, koska olin just nostanut paljon rahaa automaatilta, ajatuksella, että ostan itselleni yhdet ihanat löytämäni kengät, tuliaisia ystäville ja muutenkin elän sillä käteisellä monta monituista päivää. No, onneksi ei ollut mitään henkkaria lompakossa, mutta hirveä vaiva se oli uusia pankkikortit ja muut.
Viimeinen viikko Ateenassa oli muutenkin jotenkin outo. Mun ystävä lensi sinne ja viipyi lauantai-illasta torstaihin. Me on reissattu yhdessä ennenkin, mutta vain Suomessa. Ateenassa oli yli 40 astetta lämmintä koko ajan, sen lisäksi sadan tienoilla huiteleva kosteusprosentti teki omat jekkunsa, eli se lämpötila tuntui joltain viideltäkymmeneltä. Se tarkoittaa sitä, että kotihommat (imuroinnit, tiskaamiset, pyykinpesut, you name it) ovat todella raskaita, sitä ei tarvitse kuin sormeaan liikauttaa, niin hiki virtaa ohimoilta juoksevana norona. Hommat on kuitenkin aina hoidettava, siksihän sinne on koti- ja kissavahdiksi pyydetty, että luotetaan kämpän olevan ojennuksessa ja kissojen myös. Se ei ollut mulle ongelma, mutta ystävä tuntui toivovan jonkinlaista täysihoitoa, istui parvekkeella nautiskelemassa, kun minä imuroin ja pesin lattioita. Kireyttähän tommonen aiheuttaa, väkisinkin, joten en nauttinut yhdessäolosta juurikaan.
Näin jälkikäteen voi onneksi sanoa, että muistot lomasta ovat kuitenkin hyvät, oli ihanaa päästä muualle täältä Helsingistä.
Arki alkoi vauhdikkaasti, kuinkas muuten, töissä pukkaa projektia ovista ja ikkunoista, oli tiimibilettä ja läksiäistä niin, että joutui jopa itkemään yhden tiimiläisen kaulassa roikkuen. Tulee niin hirveä ikävä, porukka on ollut mahtavinta ikinä. Huomisaamuna sitten alkavat haastattelut taas, pitäisi 4-5 uutta työntekijää löytää.
Mukavaa sekin olisi, muutoin, mutta Shitsvillen kauan kadoksissa ollut ystävä, keuhkoputkentulehdus, on lyöttäytynyt kylään. Johan siitä menikin lähes vuosi, edellisestä. Nyt on vain niin onnettomasti, että asumassani talossa, samassa kerroksessa, on ilmeisesti ollut vesivahinko. Kämppää ja rappukäytävää rempataan, niin meikäläisen allergiat ja astma eivät vain yksinkertaisesti noiden homeitiöiden kanssa pärjää. Välittömästi pamahtivat keuhkot. Nyt mietin, että kustantaako joku mulle tilapäismajoituksen, kun pystyn todistamaan syy-yhteyden. Pitänee ottaa selville remontin kustantavan vakuutusyhtiön tiedot ja ilmoittaa, että näin on marjat.
Vaan kun jaksu, se kuuluisa jaksu nyt vain loistaa poissaolollaan. En minä kipeänä jaksa riehua itselleni oikeuksia.
Viimeinen viikko Ateenassa oli muutenkin jotenkin outo. Mun ystävä lensi sinne ja viipyi lauantai-illasta torstaihin. Me on reissattu yhdessä ennenkin, mutta vain Suomessa. Ateenassa oli yli 40 astetta lämmintä koko ajan, sen lisäksi sadan tienoilla huiteleva kosteusprosentti teki omat jekkunsa, eli se lämpötila tuntui joltain viideltäkymmeneltä. Se tarkoittaa sitä, että kotihommat (imuroinnit, tiskaamiset, pyykinpesut, you name it) ovat todella raskaita, sitä ei tarvitse kuin sormeaan liikauttaa, niin hiki virtaa ohimoilta juoksevana norona. Hommat on kuitenkin aina hoidettava, siksihän sinne on koti- ja kissavahdiksi pyydetty, että luotetaan kämpän olevan ojennuksessa ja kissojen myös. Se ei ollut mulle ongelma, mutta ystävä tuntui toivovan jonkinlaista täysihoitoa, istui parvekkeella nautiskelemassa, kun minä imuroin ja pesin lattioita. Kireyttähän tommonen aiheuttaa, väkisinkin, joten en nauttinut yhdessäolosta juurikaan.
Näin jälkikäteen voi onneksi sanoa, että muistot lomasta ovat kuitenkin hyvät, oli ihanaa päästä muualle täältä Helsingistä.
Arki alkoi vauhdikkaasti, kuinkas muuten, töissä pukkaa projektia ovista ja ikkunoista, oli tiimibilettä ja läksiäistä niin, että joutui jopa itkemään yhden tiimiläisen kaulassa roikkuen. Tulee niin hirveä ikävä, porukka on ollut mahtavinta ikinä. Huomisaamuna sitten alkavat haastattelut taas, pitäisi 4-5 uutta työntekijää löytää.
Mukavaa sekin olisi, muutoin, mutta Shitsvillen kauan kadoksissa ollut ystävä, keuhkoputkentulehdus, on lyöttäytynyt kylään. Johan siitä menikin lähes vuosi, edellisestä. Nyt on vain niin onnettomasti, että asumassani talossa, samassa kerroksessa, on ilmeisesti ollut vesivahinko. Kämppää ja rappukäytävää rempataan, niin meikäläisen allergiat ja astma eivät vain yksinkertaisesti noiden homeitiöiden kanssa pärjää. Välittömästi pamahtivat keuhkot. Nyt mietin, että kustantaako joku mulle tilapäismajoituksen, kun pystyn todistamaan syy-yhteyden. Pitänee ottaa selville remontin kustantavan vakuutusyhtiön tiedot ja ilmoittaa, että näin on marjat.
Vaan kun jaksu, se kuuluisa jaksu nyt vain loistaa poissaolollaan. En minä kipeänä jaksa riehua itselleni oikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti