Minä kuuntelen koneitani, läppäriä pesukonetta ja astianpesukonetta. Minä kuuntelen tuulta ja sadetta ja oman sydämeni turhan kiihkeää rytmiä. Minä pyyhin poskiltani hiljaisia kyyneleitä ja mietin tätä syksyä, luopumisen aikaa.
Minun jalkojani vaivaa lähtemisen kaipuu, ne suorastaan janoavat pitkiä vaelluksia jonkin kaupungin kaduilla. Minua odottaa Lontoo, mutta kahden kuukauden päästä vasta.
Minun on vaikea hengittää, kuin rintakehän päällä istuisi elefantti. Minun vatsani on kipeä ja kireä, minä jännitän jotain ja samalla en piittaa mistään.
Minä käyn suihkussa, minä juon kahvia, käyn nukkumassa hetken ja menen töihin. Minä toimin automaattiohjauksella ja samalla kuuntelen, kun sisälläni joku kirkuu.
Minä olen lokaa ja kuita.
Minun jalkojani vaivaa lähtemisen kaipuu, ne suorastaan janoavat pitkiä vaelluksia jonkin kaupungin kaduilla. Minua odottaa Lontoo, mutta kahden kuukauden päästä vasta.
Minun on vaikea hengittää, kuin rintakehän päällä istuisi elefantti. Minun vatsani on kipeä ja kireä, minä jännitän jotain ja samalla en piittaa mistään.
Minä käyn suihkussa, minä juon kahvia, käyn nukkumassa hetken ja menen töihin. Minä toimin automaattiohjauksella ja samalla kuuntelen, kun sisälläni joku kirkuu.
Minä olen lokaa ja kuita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti