Kuinka onnellinen ja sekaisin voi ihmislapsi olla? Mä sain unelmieni asunnon. Mä todellakin sain kuulkaa sellaisen kaksion, että oksat pois! Talo on melko uusi, vain muutaman vuoden ikäinen, joten kämppä on ihan briljantissa kunnossa. Sen sijainti on melko täydellinen, samoin kuin sen pohjaratkaisu. Avokeittiössä on runsaasti kaappi- ja työskentelytilaa, kylppäriin mahtuu isokin pesukone, makkarissa on kaappeja vaikka muille jakaa. Kaiken kruunaa oma iso terassi, jossa tulen järjestämään grillibileet jos toisetkin! Tupakalle on helppo livahtaa, työmatka ei hankaloidu yhtään, edellinen asukas on halukas myymään hyväkuntoiset astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen. En ihan tajua tätä vielä, mutta olen niin innoissani, että hypin seinille!
Jollain lailla pitäisi nyt vain pystyä hoitamaan takuuvuokrat, kahden kämpän marraskuun vuokra sekä kalusteiden ja koneiden ostaminen. Huoh. Pelottaa, jännittää, ahdistaa, mutta tiedän, että jollain lailla minä vain tästäkin tilanteesta selviän. Pakkohan mun on, sillä mut on luotu asumaan tuossa kämpässä!
3 kommenttia:
Onnea! Näyttää, että se huono putki sitten taisi vihdoin katketa. Jo oli aikakin!
Onnittelut! Mä uskon et just näin sen piti menä. Ihan hymyilyttää sun puolesta (vaikka täysin vieras ihminen oletkin). Ihania uutisia :)
Kiitos Kummitus ja Tiiti! :)
Kun sain nykyisen työpaikkani, alkoi sellainen hyvänmielen ylämäki, että oksat pois. Tietenkin pelottaa, että milloin tämä onni loppuu, mutta tavallaan menen tapani mukaan vain päivän kerrallaan, eihän kukaan meistä suurempaan pysty.
Kivaa syksyn jatkoa molemmille!
Lähetä kommentti