Hei minne nää menee, päivät, viikot, kuukaudet, jopa kokonaiset vuodenajat?! Kaksi viikkoa kesälomaan ja ulkona näyttää täysin syksyiseltä, kuin pitäis aamuksi maiharit ja nahkatakki kaivaa esille, miettiä, mihin laittaa hiukset kun sataa.
Vaan menkööt minne vain, loppukoot vaikka koko ajan kulku missä kohtaa tahansa, nyt mä voin sanoa, että kyllä kannatti. (Hei 13-vuotias minä! Onneksi ei kuoltu silloin, kun kaulavaltimo auki veivattiin! Hei 14-vuotias minä! Onneksi ei kuoltu silloinkaan, kun vedettiin 300 unilääkettä ja työnnettiin rikottu viinipullo kaulasta sisään! Hei...)
Uutta ylennystä pukkaa syksyllä. Johtoryhmän päätöksellä myös muita isoja asioita, niin isoja, etten vielä niistä mitään ymmärrä. On opiskeltava ja tutkittava asioita, on opittava ja sisäistettävä paljon, koska enhän minä koskaan ole tällaisessa tilanteessa ollut. Nautin joka hetkestä, vaikka uutta julkaisua pukkaa ulos ovista ja ikkunoista ja se tietää työtunteja työtuntien perään. Mä teen, mä sekoilen väsymyspäissäni, mutta mä saan aikaan.
Ja lomaan on tosiaan vain kaksi viikkoa enää. Mä rakastan mun elämää.
6 kommenttia:
Mahtavaa kuulla. Olet sen ansainnut! :)
Kiitos, Tiina! :)
Mä rakastan sun kirjoitusta. Upeaa kesää, oli keli mikä vain!
Lukija
Oh wow, kiitos, lukija! Mahtavaa kesää sullekin.
<3
Olet rakas.
Ja kaiken mahdollisen hyvän ansainnut.
Vintti
Vintti, sinä olet rakas myös. <3
Ja enää viikko lomaan!
Lähetä kommentti