Olen nukkunut niin huonosti viime viikot, että väsymystila alkaa itkettää. Harpon kyyneleet silmissä palaverista toiseen, kirjoitan mitä sattuu enkä pysty kohdistamaan katsettani. Tiedän, että tämä helpottaa nyt, kun sain nuo kaksi asiaa pois huolilistaltani. Tiedän myös, että Ateenassa nukun kuin tukki.
Odotan viikonloppua kovasti! Aion olla lauantain ja sunnuntain kotona, teen ruokaa, katson elokuvan jos toisenkin, yritän pitkästä aikaa lukea kirjaa. Hieman tylsiä kotihommia olisi myös hyvä hoitaa. Ensi viikko menee kuin siivillä ja sittenhän sitä jo mennään, lauantaina kiidetään Cista-rakkaan kanssa kohti kuumaa Kreikkaa.
Milloin herään tästä ihanasta unesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti