Tämä olisi kahdestoista hääpäiväni, jos hän olisi saanut elää. Se ei satu enää, ei se ole sattunut sillä lailla moneen vuoteen, mutta ikävä, se on se, joka aina välillä iskee kuin metrinen halko. Ei kukaan voi tietää, oltaisko me edes yhdessä enää, mutta sehän tässä surullisinta onkin, ettei voi tietää.
Mä vietän perinteistä joulua, eli istun yksin kotona pimeässä, katson dokumentteja netistä, juon mehua. Mä aion käydä kyllä jossain, ehkä kaljalla, jos ois rahaa niin istuisin varmaan baarissa jo. Ehkä mä yritän lainata joltakin vähän, mä nimittäin sain eilen tietää, että firma maksaa mulle 1700 euroa bonusta ensi viikon lopulla. 1700 euroa bonusta! Ihan mieletöntä.
Pari viime viikkoa on mennyt niin tiiviisti töissä, että itseäkin hirvittää. Muutama 18-tuntinenkin päivä, niiden normi 12-tuntisten lisäksi. Mä rakastan sitä, edelleen ja aina vaan, mut joskus olisi nukuttava. Hurahduskollega tunkee uniin ja päiväunelmiin myös, olisi päästävä niistä ajatuksista eroon, mutta samaan aikaan on fantastista tuntea olevansa ihastunut, tää onkin eka kerta aika moneen vuoteen.
On vaikea uskoa, että eletään jo joulukuun loppupuolta. Tää vuosi on mennyt nopeasti ja ollut elämäni paras.
Joulua, hyvät lukijat.
2 kommenttia:
Hyvää joulua sullekin!
Useamman vuoden blogiasi seuranneena olen ihan aidosti onnellinen puolestasi. Tulkoon ensi vuodesta vielä parempi! :)
Kiitos, Tiina! Olet usein ajatuksissani ja mä toivon sulle rauhallista joulua. Mä toivon sulle myös parempaa ensi vuotta, erilainen se ainakin tulee olemaan.
Lämmin halaus. <3
Lähetä kommentti