Kesäkuu vetelee finaalicrescendoaan, aurinkoinen ja täydellinen maailmani ja iloinen elämäni on nyt jo kääntymässä muistoksi vain. Työkuviot muuttuvat, se talon ainoa ihminen, jonka kanssa en tule toimeen (ja joka on tietysti toimitusjohtajan paras ystävä, pää niin syvällä sen persiissä, ettei valoa näy) onnistui kuin onnistuikin hoitamaan minut pois positiostani. Henkilöstöjohtaja yhtyi negatiiviseen analyysiin välittömästi, kun menin hölmönä taas pyytämään sitä työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa. Siihen asti hän oli pitänyt minua onnistuneena valintana ja onnitellut menestyksekkäästä tiimin johtamisesta.
Kas, tässä ollaan taas.
Vaan en anna surun tahi murheen vallata mieltä, sillä minulla on satahenkisessä organisaatiossa ainakin 95 tukijaa, jotka ovat niin pöyristyneitä tilanteesta, että uhkaavat marssia puolestani vaikka ulos. Minä kieltäydyn toki kunniasta ja etsin uutta työpaikkaa. Työpaikkaa, johon mediajohtaja lupasi sellaiset suositukset, että oksat pois.
Mietin isän luokse menoa tällä viikolla. Alan pitää pois niitä lukemattomia ylityötuntejani, olen sen ansainnut tämän sirkuksen keskellä.
Vaan kyllä sitä joskus toivoo, tiedättehän, että voisi vaikka sanoa suorat sanat.
3 kommenttia:
What the... Siis kokonaan ulos firmasta vai vaan johonkin toiseen positioon kyseisessä firmassa?
Tosi paskaa joka tapauksessa, kun tykkäsit työstäsi niin paljon. Heidän menetyksensä.
Tiina, pois tiimin johtopallilta, tiimin rivijäseneksi. Pelkkä ajatuskin on naurettava, koska olen tuon tiimin ja sen käytännöt ja toimintatavat ja struktuurin rakentanut itse, omin pikku kätösin.
Vaan hei, story of my life, näinhän tää mun kohdalla aina menee.
Ja sit mun piti ihmetellä vielä sitä, että eikö teille makseta siellä edes minimipalkkaa? Aika villiä.
Lähetä kommentti