Joskus sitä vain romahtaa, väsymyksestä ja itseinhosta ja siitä, että seuraa kivan kollegan ihastumista samaan kollegaan, kuin johon itse on hurahtanut jo kuukausia sitten.
Mikä viikko, voi hyvänen aika. Mä olen tehnyt 13-20 tuntia päivässä töitä, nukkunut aivan liian vähän, pohtinut syöpästatusta ja odotettavissa olevaa hoitojaksoa ja sitä, että jos siitä nyt sitten ei enää selviäkään. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se oli.
Elämälle kiitos se iso projekti töissä on tältä erää ohi ja se meni paljon paremmin, kuin olin tohtinut unelmoidakaan. Pitkiä päiviä toki tuli tehtyä, mutta melkein kaikesta selvisin kunnialla. Sanon melkein, sillä pari asiaa jäi todella kaivelemaan. Ei ehkä vähiten se, että syksyllä palkkaamistani henkilöistä toisen jouduin siirtämään yksinkertaisempiin tehtäviin, kun en enää pystynyt kädestä pitämään ja koko ajan neuvomaan. En ole koskaan osannut tulla toimeen enkä edes suhtautumaan ihmisiin, jotka eivät opi yhtä nopeasti kuin minä. Harmittaa, koska olen itse hänet joukkooni valinnut ja nyt en pysty enää kanssaan venymään. Toivoa sopii, että jossain vaiheessa hän kokee sen valaistumisen, jonka kaikki muut tiimiläiset ovat jo kokeneet; oma-aloitteisen itseoppimisen. On kuluttavaa huomata, että samalla sekunnilla, kun astun ovesta sisään, saan vastaani kolmesataa kysymystä asioista, joista olen laittanut tyhjentävää meiliä vain tuntia aikaisemmin.
Tiimin uusi jäsen on nyt pähkäihastunut samaan henkilöön kuin minä. Minä vetäydyn takavasemmalle ja katson, kuinka hänen silmänsä loistavat aivan kuin minun. Mä luovun ajatuksista ja tunteista, koska mä tajuan kyllä, että jos meistä kahdesta pitäisi jonkun miehen valita, niin mä en todellakaan olisi se, joka jatkoon siinä kilpailussa menisi. Siinä, tai missään muussakaan.
Mä pistän pystyyn firman sisäiset bileet kuukauden sisällä, mä kasasin akustisen bändin sinne soittamaan, mä juhlin ja samalla mä mietin, kuinka haluaisin olla joku muu jossain muualla.
Mä olen vain väsynyt, niin kovin väsynyt.
1 kommentti:
Huh. Ei ollenkaan kiva juttu tuo syöpästatus. Mutta jos sä olet sen jo kaksi kertaa kukistanut, niin kyllä se kolmaskin menee! Ainakin toivon kovasti niin. Paska juttu kuitenkin ja ikävää, että uusimisen riski on noin suuri.
Tsemppiä!!!
Ja nyt käyn noiden bloggerin sanavahvistusten kimppuun, voisiko ne mitenkään olla enää epäselvempiä...
Lähetä kommentti