Äärimmäisen erikoinen viikonloppu ja varsinkin sunnuntai on kääntymässä loppuansa kohti. Monesti sitä vain jollain lailla hukkaa sunnuntaipäivän, vaan tänään on ollut kumman toimeliasta. Äänestys- ja kaupparetken jälkeen on tehty makaronilaatikkoa, pesty pyykkiä, tyhjennetty astianpesukone, kaivettu komerosta äitivainaan vanha ompelukone ja saatu vihdoin lyhennettyä kasa farkkuja. Olen tyytyväinen ja onnellinen, sillä pisaraakaan ei ole alkoholia juotu ja yöt on jopa jotakuinkin nukuttu.
Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun aloitin nykyisessä duunissani. Monella tapaa tuntuu, kuin olisin ollut siellä jo ainakin sata vuotta. Samaan aikaan on toki todettava, että kyllästymään en ole päässyt vieläkään, päinvastoin, työnkuvani kehittyy ja muotoutuu edelleen, ja koko ajan parempaan suuntaan. Työtitteliinkin on sovittu muutos, kunhan HR ehtii tehdä paperit. Tykkään uudesta nimikkeestäni, koska se kuvastaa mun tekemää työtä ja mun roolia firman sisällä miljoona kertaa paremmin kuin entinen. Tykkään mun työstä, tykkään mun elämästä.
Vaikka se kostaakin, aina. Syövän puolivuotiskontrolli ei ollut puhdas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti