Niin sitä jollain lailla kuvitteli, että antibiootit hoitelisivat keuhkokuumeen ja muunkin elämän hyväksi taasen, vaan paskat. Ollaan nimittäin kuumeiltu huolella ja nielun kipua ihmetelty ja yskää yskitty. On ilmeisesti vain kovin sitkeitä flunssia liikenteessä, enkä ihan heti muista, olisinko sen sairastamani sikainfluenssan jälkeen ollut kertaakaan näin huonossa kuosissa.
Asuntoja on käyty ihmettelemässä tänään oikein kaksin kappalein. Ensimmäinen oli uudehko, tilava ja järkeväpohjainen yksiö, jonka sijainti on täydellinen. Lisäksi saman kämpän keittiö ja kylppäri olivat taivaalliset, viime vuona uusiksi laitetut, muutenkin sen kunto oli moitteeton. Ehdottomana plussana siinä oli myös parveke, keskeisestä sijainnistaan huolimatta se ja samalla koko asunto ovat todella rauhallisia, koska ikkunat ovat sisäpihan puolelle. Jos mä tuon kämpän saisin, mä en enää olisi intiaaninimeltäni Nainen, joka ei halua asua kotonaan.
Toinen tänään näkemistäni asunnoista oli lievä pettymys. Se on lähes tuplasti nykyisen asunnon kokoinen, sijaitsee upeasti tässä aivan hoodeilla, mutta, mutta. Se ei vain tuntunut kodilta. Ei ollenkaan minun kodiltani. Huolimatta vaatehuoneesta (!), erillisestä wc:sta ja kylppäristä, hyväkuntoisestä keittiöstä, se ei vain ollut minun kotini. Joskus on niin.
Vaan yksi ystävä ilmoitteli, että hänen talossaan vapautuu kohta yhtiön omistama, asumiskäyttöön muutettu entinen liiketila. Kiinnostaa, kovasti kiinnostaa, vaikka entinen asukas olikin huumetrokari ja näin ollen ovikello voi soida hieman kummiin aikoihin. Innolla odotan lisätietoja siitäkin, kylläpäs on nyt muuttointo taas kasvanut!
Huomenna olisi kyettävä töihin, sillä flunssasta ja typerästä kuumeilusta huolimatta firmalla menee lujaa ja siellä odottaa jotain neljätoista uutta kriisiä ratkojaansa. Minua. Mikä mä olen, palomies tulta sammuttamassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti