Ihanan leppoisa ja hyväntuulinen viikonloppu on ohi taas. Tapasin ystäviä, nauroin heidän kanssaan, vietin kiireetöntä aikaa lukien, kirjoittaen ja dokumentteja katsellen. Päässäni virittelen aamukampaa tulevaa lomaa silmällä pitäen, onneksi siihen ei ole enää kovin pitkää aikaa.
Maanantaiaamu, sielua myöten jäässä pakastinlokerotyyppisessä työpaikassa. Vatsaan koskee ja huimaa. Olisi kerättävä taas itsensä, vuorattava puhe hymyllä ja oltava avulias.
Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti