Kesäkuu, maanantai, takki tyhjä ja lompakko myös. Upea viikonloppu, ihmisiä, elämää. Duuniangsti ja paluu arkeen on raaka, rujo, rankka.
En malta odottaa kesälomaani. Olen niin sen tarpeessa. Tahdon nukkua kokonaisia öitä, viettää päiviä puistoissa kirjan kanssa, kuunnella musiikkia kesäyössä.
Aamukampaako tässä pitäisi ruveta virittelemään?
Lääkäriin pitäisi vihdoin uskaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti