Päässä soi Maija vitun Vilkkuhelvetti ja fiilis on sen mukainen. Oon jotenkin haluton alistumaan siihen faktaan, että olen taas jumissa tässä hiton puhelimessa kahdeksan tuntia päivässä. Ja siihen päälle nuo kuolettavat työmatkat...
Kirjoittelin eilen vuosien tauon jälkeen vanhan ystävän kanssa. (Facebookista on se hyöty, että sieltä todella löytyy jo kadonneiksi luultuja ystäviä!) Hän oli lähtenyt viime syksynä työpaikastaan, ottanut loparit, keskittyen tekemään satunnaisia dj-keikkoja, säveltämään ja maalaamaan... Vaimonsa käy töissä ja heidän asuntonsa lienee kai jo velaton, joten taloudelliset edellytykset hänellä olivat olemassa. Tunsin kateuden pistoksen, vaikka kateus kai on kaiken kaikkiaan jotenkin väärin ja syntiä ja sairasta. En tiedä, tämä duuni vain ahdistaa mua niin paljon, että oon melkein valmis epätoivoisiin tekoihin.
Kirjoittaminenkin tökkii, pidin niin pitkän tauon, että on vaikeaa asettaa sanoja peräkkäin merkityksellisellä ja mielekkäällä tavalla. Opin vielä, sen olen päättänyt.
Torstaissa mennään jo, onneksi, vaikka pääni sisällä on tietenkin vasta tiistai. Mieletön kalenterin lukemisen taito...
2 kommenttia:
Hello muru,
inhoa kun joudut taas siellä kärvistelemään, mutta joku päivä teet kuitenkin jotain ihan muuta!
Mitä ja milloin, god only knows
Miss youu- cista
Miss you tooooo!
Lähetä kommentti