Näin pitkästä aikaa äidistä unta, en tiedä mistä se johtuu. Olenko elänyt liian tunteella mukana rakkaan Vintin tilanteessa, vai oliko vain sen aika taas? Äiti ei näyttänyt unessa äidiltä, mutta ääni ja nauru olivat hänen ja koin suurta lohtua hänen läsnäolostaan. Se on kumma, äidin kuolemasta tulee kesällä jo 14 vuotta, mutta vieläkin se joskus hiipii mieleen, ajatus, ja tunne, että nyt pitää soittaa äidille ja kertoa tämä. Ikuisesti elämäni loppuun saakka tulen häntä kaipaamaan, ja joskus on onni unessa hänet tavata. Kunpa tulisi useammin vain.
Lauantain bileet sisälsivät runsaasti kaoottisia elementtejä, mutta myös ihania hetkiä. Päivänsankari itki ilosta, iso mies, kun kohtasi kaikki rakkaimpansa kummitätiä myöten yllätysjuhlissa. Ruoka oli hyvää ja livemusiikki myös. Itse ihmettelin, että kestin jaloillani koko päivän kuumeen sahatessa ylhäältä alas ja takaisin. Vaan kummasti sitä jaksaa, kun on ystävistä kyse.
Sunnuntaina Prätkähiiri ja Kirja palasivat muutaman viikon Amerikan reissulta ja voi, minkälaisia tuliaisia oli Prätkähiiri minulle hankkinut! Oli kuin ois ollut joulu; kaivelin K-Martin kassista kookoshiustenhoitoainetta, shampoita, kanelihammastahnaa, kosteusvoiteita, ison termoskahvimukin, kahvipaketin, mausteita sekä tietenkin sytkärin, sen perinteisen lahjan. Oli hyvä nähdä myös Kirjaa ja kuulla sitten salaa selän takana, että mies oli selvinnyt reissusta oikein hyvin, vaikka Hiiren kanssa vähän pelättiin, että kuinka siinä käy, kielitaidottomuuden ja rasististen asenteiden takia. Kerroin myös suoraan olevani hyvin iloinen paluustaan, sillä Kissa on ollut koko reissun ajan tietenkin varsinainen pain in the ass. Kännissä aamusta iltaan ja kuolemassa ikävään, huoh, en tainnut oikeasti menettää yhtään mitään, kun hänestä ja "ystävyydestään" luovuin.
Eilen kävin uudestaan lääkärissä, keuhkokuumehan se taas ja olo sen mukainen. Pelkään hirveästi saavani potkut töistä tämän takia. Pelkään sitä todella. Vaan jos niin on käydäkseen, niin sitten käy, en minä voi siihen hirveästi vaikuttaa.
Huhtikuu lähestyy huimaa vauhtia ja minä palelen kuin olisin pakastimessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti