MENE RAKKAANI

Kas, näin se elämä juoksee, sitä vain tekee töitä, ajattelee töitä, näkee unta töistä, suunnittelee töitä ja käy töissä. Tosin, onhan tässä nyt ehtinyt muutakin, vastaanottaa jääkaappipakastimen, ostaa kaupasta lähinnä pakasteita ja kyllä, rasti seinään, vihdoin sain myös purettua rakkaan kirjoituspöytäni ja vaihdoin huonekalujen järjestystä. Se se vasta homma olikin, kuin pelaisi livenä Tetristä, ihan helvetin isoilla ja painavilla palikoilla.

Kaiken kaikkiaan kiirettä on siis pitänyt. Tänään mun tiimissä aloitti kaksi uutta työntekijää, tulivat keikkahommana auttamaan tämänhetkisen ruuhkan purkamisessa, noin kuukauden aion heitä pitää. Torstaina aloittaa vielä yksi, hän onkin sitten pidempään, tuonne heinäkuun loppuun saakka nyt ainakin. Työhön perehdyttäminen on hassua, kun itsekin on ollut vasta kolme viikkoa talossa, ei osaa läheskään kaikkea eikä pysty muuhun, kuin tekemään parhaansa. Firman IT Manager kävi jutskailemassa kanssani tänään ja kehui, että olen ottanut homman haltuun häkellyttävän hyvin ja se kuulosti minusta ihanalta, sillä edelleen mä olen kovin eksyksissä välillä.

Kämppäni on jotenkin aivan järkyttävän kylmä nyt huonekalujen järjestyksen vaihtamisen jäljiltä. En tajua miten se on mahdollista, mutta näin vain on. Istun täällä kääriytyneenä miljoonaan paitaan ja villasukkiin, mutta palelen hysteerisenä ja tiedän, että vain suihkussa lämpenen hetkeksi. Sinne siis, ja josko vaikka aikaisin nukkumaan. On mennyt melko lyhyillä unilla tämä aika tässä. Vaan kevättä kohti, muutama aurinkoinen päivä tuntui aivan taivaallisen upealta enkä tosiaan malta odottaa, että saan vaihtaa maiharit tennareihin ja talvitakin nahkarotsiin. Musiikinkuunteluvälineeseen voisi ladata vähän Kebaa ja fiilistellä tulevaa kesää. Se tulee eittämättä olemaan elämäni paras!