TOM'S DINER

Jenkkikaapin sijaan kotiini saapuukin perjantaina ihkauusi jääkaappipakastin! Itse en sitä osta, vaan asunnon omistaja on käynyt tänään tekemässä kaupat. Minä olisin tyytynyt jenkkiin tai jopa uuteen jääkaappiin, mutta vuokraemäntä oli sitä mieltä, että nyt ostetaan kerralla kunnon laite. Voi video, olen niin innoissani, kun saan taas pakastaa ruokaa, ostaa tarjousjauhelihaa tai broileria ja mätkiä ne pakkaseen. Puhelinlaite saapui tänään, eikä mulle kannata hirveästi soitella, kun mä en osaa vielä käyttää tuota! No joo, liioittelua, kyllähän mä osaan. Mutta sormet tuntuu vielä nakeilta, kun ei ole pitkään aikaan joutunut tuollaista kosketusnäyttöä käyttämään.

Työpäivä oli taas mitä antoisin. Uusi retail manager on vielä enemmän pihalla kuin minä ja se on jotenkin liikuttavaa ja samalla hienoa, koska nyt voidaan yhdessä pähkäillä ja rakentaa. Ihana tech-producer jutteli tänään mukavia moneen otteeseen, vielä lähtiessänikin se viritteli keskustelua tulevista firman kevätpirskeistä ja mitä kaikkea minun pitää siellä laulaa. Oi kyllä, oli käynyt jopa kuuntelemassa musiikkiani ja innostui jotenkin aivan täysillä. Olen pihalla, olen häkeltynyt, olen niin helvetin jotenkin tiedättekö elossa!

Huomenna tapaan töitten jälkeen ex-kollegoita, käymme syömässä ja olusilla. Sitten pitäisi muistaa tulla kotiin jotenkin ihmisten aikaan ja sulattaa jääkaappi, raivata tilaa uudelle isolle kaapille ja kenties hieman siistiä asunnon yleisilmettä, joka on tällä hetkellä semmoinen kaaos, että en ole missään nähnyt koskaan. Edes niissä dokumenteissa, joissa kerrotaan hoarder-tyypeistä, keräilijöistä.

Perjantai meneekin sitten kotona töissä ja sitä kaappia odotellessa, illalla hieman ehkä seuraa ja huppareita ja elämää.

Voi äiti, kun näkisit minut nyt.