Se on viimein koittanut, viimeinen työpäiväni usvapöndellä ja minun on vaikea pukea sanoiksi tätä tunnetta. Niin kauan, reilut kaksi ja puoli vuotta olin töissä tässä lafkassa, lafkassa, joka opetti minua kuin Siperia konsanaan. Lafka, jota opin halveksimaan, kaikki TES:n vastaiset asiat ja suoranaiset rikkomukset, voi hyvänen aika. Tänään en sitä mieti, en ainakaan vielä. Ehkä tulee mietittyä sitten illalla, kollegoiden kanssa tuopin ääressä...
Voi elämä, kuinka vaikeaa minun on tajuta sitä, että tämä käänne on vihdoin tapahtunut. Käänne ehdottomasti parempaan, parempaan kuin olisin ikinä voinut uskoa tai toivoakaan. Uusi työnantajani on kuumista kuumin yritys, ja saan respektiä ihan tuntemattomiltakin tahoilta, kun kuulevat, minne menen töihin.
Vaan sitä ennen on viikonloppu. Sitä ennen on tämä päivä. Tämä ilta. Läksiäiset, joissa todennäköisesti jonkun kyyneleenkin vuodatan.
Maailma on tänään minun.
3 kommenttia:
Ihanaaa!!
cista
Onnea <3 on pakko toivottaa!!!
Ihania uutisia.
vintti
Kiitos, rakkaat!
Lähetä kommentti