SUFFRAGETTE CITY

Näin se menee, oon hieman kipeä, mutta fiilis on korkealla ja työ maistuu. Kävin HR Managerin kanssa lounaalla tänään ja sain ideoita ja vastuuta ja jollain lailla jopa vahvistusta: minä olen se, joka tämän jutun rakentaa, minä päätän, minä selvitän, minä vastaan. Tuntuu hyvältä, vaikka samaan aikaan olenkin täysin valmis myöntämään, että minua edelleen hiukan hirvittää. Nämä saappaat ovat suuret, nämä ovat minun saappaani. On vaikeaa uskoa, että olen tässä ja samalla se on niin oikein kuin oikein voi olla.

Pitää huomenna alkaa kysellä työpuhelimen ja työläppärin perään, teen osan duunista kotona, eikä vanha matolaatikkoni jaksa pyörittää. Puhelinlaitekin pitää uusia, koska vanhan antenni on niin tehoton, että mulla ei ole kenttää toimistolla. Jomman kumman voin hankkia kyllä itse, mutta en molempia. Ehkä firma lainaa mulle ne laitteet? En minä tiedä millainen käytäntö siellä on. Siksi pitääkin huomenna selvittää.

Kävin tänään ostamassa itselleni uuden laukun. Yksi suosikkilaukuistani on menossa laukkujen taivaaseen, johtuen kovasta käytöstä, toinen taas on kulahtanut ja menettänyt muotonsa niin, että tuntuu kuin kantaisi pientä säkkituolia mukanaan. Löysin sellaisen oikein hyvän ja sievän canvas-laukun, vähän Marimekon tyylisen mustan. Samalla ostin myös rikki menneen tilalle uuden lompakon, kyllä nyt kelpaa! Laukku maksoi alle 25 euroa ja nahkalompakkokin oli tarjouksessa, alle 20 euroa, mutta kyllä tämä "tuhlaus" silti hieman hirvittää. Onneksi työpaikalla on lounassetelit ja muutenkin tällä hetkellä pärjään.

Miksi mulla on koko ajan jossain takaraivossani ajatus ja pelko siitä, että tämä homma romahtaa kasaan?