IN YOUR ARMS

Ensimmäiset työpäivät ovat aina, aina, aina jotenkin niin helvetin pitkiä ja vaikeita. Sitä jännittää ja odottaa niin, että käy jotenkin ihan ylikierroksilla ja yleensä ekana päivänä ei kuitenkaan varsinaisesti tapahdu mitään, jolloin kaikki se adrenaliini ja muu hörhömeininki jää jotenkin siirapiksi kellon viisareihin.

Sain viikonloppuna sähköpostiin ihan sellaisen "lukujärjestyksen" eli aikataulun tälle päivälle, joka ei sitten kuitenkaan toteutunut yhtään miltään osin. Mua nauratti, mun piti saada vaikka mitä yleiskatsauksia ja kiertoja, mut yhtään mitään ei tapahtunut. Mä sitten pystytin pokkana ihan ekana työpäivänäni kolme zendeskiä, vastailin asiakkaiden sähköposteihin ja päätin viestintästrategisia asioita ja välitin määräykset kollegoille. Mut nyt pitää tajuta homman juju: mä en tiedä itse asiasta vielä yhtään mitään. En niin helvetin mitään! Vaan kun on suotu päättelykykyä ja pienesti ehkä myös älyä, on aika helppoa suoriutua.

Vaan kyllä mä nautin, kuulkaa, voi hyvänen aika, mulla on tuossa firmassa mahdollisuus vaikka mihin! Kun mä nyt saan työvälineet siinä mielessä kuntoon, että pystyn itsekin firman päätuotetta testaamaan ja opiskelemaan, pääsen niin sanotusti hajulle, niin mä tiedän nyt jo, että tulen nauttimaan työnteosta toden teolla.

Mä olen tänä iltana väsynyt, sellaisella hyvällä tavalla väsynyt. Mietin josko kahvin jälkeen vaikka kuumaan suihkuun ja sitä kautta sängynpohjalle fiilistelemään suosikkisarjaa, jonka uusin tuotantokausi oli tullut postiluukusta tänään. Pari jaksoa ja sitten unta, huomenna uudella innolla katsomaan, josko jotain oppisi.

Rakastan elämääni juuri nyt.