STRAY CAT STRUT

Päivät ovat työntäyteisiä, ajattelen työtä kovasti myös silloin, kun en sitä varsinaisesti tee, suunnittelen ja pohdin sitä aivan eri tavalla kuin mitään muuta työtä aiemmin. Keskiviikkona vietimme uusien tiimiläisteni kanssa kick-off -päivää, koulutusta ja workshoppia ja illalla menimme sitten syömään ja istumaan oluiden äärellä. Olen saanut hyvää palautetta alaisiltani, ovat tyytyväisiä siihen, että olen rento ja minulle voi puhua ja minulta voi kysyä ja saada aina apua. Se tuntuu mahtavalta, mutta samalla sitä kuitenkin jollain lailla koko ajan pelkää. En minä tiedä, epäilen itseäni ja omia kykyjäni taas niin kuin ennenkin.

Tämän perjantain olen taas tehnyt töitä kotoa käsin, tämä on osoittautunut oikein hyväksi hommaksi, sillä kotosalla minua ei keskeytä kukaan ja voin todella paneutua käsillä oleviin teknisiin selvityksiin eri lailla kuin toimistolla. Toki tiimiläiset lähestyvät välillä chatin kautta, kyselevät neuvoja johonkin spesifiin tilanteeseen, mutta chatin kautta ne on nopeasti hoidettu eikä kukaan jää tavallaan hengaamaan tuohon kylkeen kiinni.

Sain eilen uuden puhelinliittymän, ihanaa, numero muuttui ja firma hoitaa laskut. Uutta työläppäriä olen toivonut ja sellaisen saan, kunhan järjettömän kiireinen IT-päällikkömme sellaisen ehtii minulle hankkia. Minusta tulee taas Mac-käyttäjä, iloitsen siitä kovasti. Ja pääsen tästä tämänhetkisestä matolaatikosta eroon, hyvänen aika miten hienoa. Eri asia sitten, että kuinka kauan jaksan päivittäin kantaa Macciani töistä kotiin ja takaisin.

Josko keskittyisi viikonloppuun, lähtisi kauppaan ja ehkä kaljallekin. Elämäni on ihanaa.