En sitten saanut sitä henkistä ja fyysistä helpotusta, että se tietty sairaus olisi löytynyt. Kaikki veriarvot lähes täydelliset, ja nyt voin sanoa ihan suoraan, että vituttaa. Jatketaan sitten näin, ihan helvetin pahoinvoivana ja fyysisesti paskana, kun ei muuta voida.
Eilen mä sain puhelun, mä sain sen yhden kämpän, jossa kävin. Ei, en sitä ihanaa, jonka jo pääni sisällä sisustin ja varustin ja kalustin, en tietenkään, vaan sen, joka ei kolahtanut ollenkaan. Se on lähes tuplasti nykyisen asuntoni kokoinen, mutta kun se ei tunnu oikealta... En tiedä mitä tehdä. Jotain putkiremonttia sinne varmasti tulee parin vuoden sisään, siellä ei ole parveketta, äh, en mä ollenkaan nyt tajua, kuinka toimia. Siitä ihanasta ei ole vielä kuulunut mitään, se välittäjä sanoi näytössä silloin, että on saamassa tämän kirotun flunssan eikä tiedä milloin saa tämän hoidettua loppuun, ensi viikkoa veikkaili. Tiistaihin saakka mulla on aikaa miettiä asiaa, mutta onko järkeä edes miettiä, jos homma ei tunnu oikealta?
Mulla on kirjoja, ruokaa, rakas läppärini, kaikkea mitä viikonlopuksi tarvitsen ihan tässä käden ulottuvilla, mutta minä haluan jumalauta töihin.
2 kommenttia:
Mä koen kodin niin tärkeänä paikkana, että itse en olisi valmis muuttamaan mihinkään, mikä ei "tunnu kodilta", mitä mystistä se sitten tarkoittaakaan. Maailma, jopa Helsinki, on täynnä ihania asuntoja, joten jos ei ole kiire pois nykyisestä, ei kannata hätiköidä.
Mieti vielä rauhassa, älä suostu mihinkään puolivillaiseen, parempaakin voit saada :)
Paranemisia ja aurinkoa!
Kiitos, Tiiti! Mäkin siis nimenomaan haluaisin nyt löytää kodin, enkä tyytyä mihinkään puolivillaiseen kämppään, mikäli siinä nyt taas on mitään järkeä.
Mukavaa viikonloppua!
Lähetä kommentti