Joskus viikonloput eivät rentouta eivätkä helpota, joskus sitä sulkee silmänsä perjantaina ja avatessaan ne uudestaan havaitsee päivän olevan maanantai.
Mulla meni hieman överiksi, mä dokasin liikaa, mut mulla on ollut ystävieni kanssa myös ihan kivaa.
Mä olen aika loppu, väsynyt ja mun vasenta puolta särkee yhä ihan tolkuttomasti. Mä olen henkisesti aika ruvella. Koko tämä Hatun episodi yhdistettynä joka puolella kilahteleviin ystäviin... mä niin toivoisin, että mäkin voisin kilahtaa välillä. Pudota.
Vaan mä teen tätä vihaamaani duunia, valmistaudun tapaamaan illalla Efektin ja kuuntelemaan reippaat kaksi tuntia sen murheita. Odotan myös Siskopienen soittoa illalla, hänenkin elämänsä on pirstaleina. Mä teen tätä juttua, mä oon tämä tyyppi ja mä olen niin väsynyt olemaan minä.
Vaikka samaan aikaan en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti