Maiharista irtosi korko eilen kesken työvuoron, mikä ei nyt istumatyössä mitenkään ihmeemmin haittaa, mutta teki kotimatkasta aikamoisen seikkailun. Kotimatkasta piti muutenkin tulla seikkailu, sillä mun piti käydä ostamassa Lostin neljäs tuotantokausi. Ja meninkin, tosin hieman toisenkaltaiselta kauppapaikalta. Anttilassa nimittäin tuo neljäs kausi maksoi järkyttävät 49,95 euroa, vaikka samasta sarjasta olisi saanut kaudet 1-5 yhtenä boksina hintaan 89,95! Olin pöyristynyt. Ostin kostoksi Shieldin ekan kauden ja Hello Kitty -alushousut, matkustin korkoa jännäten himaan ja nautin hyvin lyhyestä koti-illasta sisällä, lämpimässä. (Ja Lostin neljäs tuli sitten tilattua netistä, alle puoleen hintaan siitä, mitä Anttila kiskoi.)
Aamu alkoi hienosti, kun matkalla pysäkille vastaani käveli mielettömän upea mies, ah, ihanainen Atlantti. Hämmennyimme molemmat, hymyillen moikkasimme ja siitä kuusi tuntia myöhemminkin vielä hymyilen.
Työpaikalla taas kiire, järjetön ruuhka. Keissit, joita emme saa itse hoitaa, pitää delegoida esimiehille, jotka vastaavat, että katellaan ensi viikolla. Tämä on niin persiistä, meitä on edelleen liian vähän ja meiltä vähiltäkin menee hermot, kun pomot riehuvat ylistressaantuneina ja paniikissa ympäri taloa. Koulutustakin pitäisi uusiin ohjelmiin saada, vaan kun ei ehditä pitää. Tästä työpaikasta voisin kirjoittaa tänne vaikka romaanin verran, mutta en aio tehdä niin, koska tulen itse niin pahalle tuulelle.
Olen zen, olen työpaikan sonni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti