Näin se elämäntilanne muuttuu, ihan hetkessä.
Mulla on polvi murtunut. 8-12 viikkoa sairiksella, en saa kahdeksaan viikkoon laskea oikealle jalalle painoa ollenkaan. Könkkään kepeillä postimerkin kokoisessa kämpässäni, särky on niin kova, etten voi nukkua enkä ylipäätään olla. Vedän iltaisin Panacodia, sen avulla on hetken ajan helpompaa, mutta särky on koko ajan läsnä.
Ylipäällikkö oli kertonut kaikille kollegoillekin, pyöritellyt silmiään ja selittänyt epämääräisesti, että pitää ryhtyä toimenpiteisiin.
Huoh, en pysty edes kirjoittamaan, olen niin kivun keskellä. Toivon koko ajan, että helpottaa, että tulisi tyven hetki, jolloin en kelluisi tuskanhiessä. Ja tuleehan se, eikö tulekin? Pakostakin?
1 kommentti:
TULEE!!!!
<3-cista
Lähetä kommentti