Viimeinen alkoholipitoinen viikonloppu vähään aikaan on takana ja voi hyvänen aika, kuinka mä olen nauranut. Pissat oli tulla housuihin, kun harrastettiin ystävien kanssa taas väärinpuhumista ja suusta putoilevia sammakoita. Innolla odotan tulevaa kuukautta, kun elimistöni saa levätä ja itse voin puuhastella kotosalla enemmän.
Vatsa on niin kipeä, että meinaa itku päästä. Yritän saada huomiseksi lääkäriajan, josko pääsisin paranemisen alkuun jo.
Ilmapiiri työpaikalla on taas hirveä. Pikkupomo, jonka kanssa olen aiemmin tullut erinomaisesti toimeen, ei ole katsonut minua silmiin ainakaan kahteen viikkoon. Hän ei puhu sanaakaan, kyräilee vain. Tekisi mieleni tivata jotain ratkaisua, jotain edes. Tällainen tilanne on kestämätön, kun potkujen uhka vain leijailee ylläni.
Kuuden päivän työviikko taas alussa, huoh. Voisinpa vain nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti