FERNANDO

Pyysin siis palkankorotusta ja sainkin tietää, että valmistautuvat antamaan minulle potkut. Juuri näin.

Yks kaks yllättäen työsuoritukseni tasolla ei ole merkitystä, kun konsernin ylimmältä portaalta on käynyt käsky, että työntekijöillä ei saa olla maksuhäiriömerkintöjä. Kuinka sopivasti se käsky tulikaan, saman tien, kun olin tuossa Ylipäällikkö PMS:n ja minun välisessä keskustelussa ilmaissut korotustarpeen olevan suuri ja palkkani olevan yli 300 euroa työehtosopimuksen minimipalkkaa pienempi. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä maksuhäiriöasia ilmoitettiin minulle niin, että huoneessa oli Ylipäällikön ja Tiiminvetäjän lisäksi myös eräs kollegani. Nuohan ovat käsittääkseni asioita, joista ei saa puhua kuin kahden kesken. Hienoa toimintaa.

Olin todella vittuuntunut.

Töistä lähtiessäni viestittelin ystäväni Kissan kanssa. Hän pyysi tapaamaan itseään ja Kirjaa, oli Kirjan syntymäpäivä. Menin paikalle ja sain tuulettaa hieman tunteitani. Söin hyvää broileria ja join jälkkäriksi kahvia. Kotona hiivasin pyykit pyykkitupaan ja uin syvällä ajatuksissani. Olen toki tiennyt, että esimerkiksi perintäfirmoissa ja pankeissa on tarkat säännöt noista maksuhäiriöistä; niitä ei yksinkertaisesti saa työntekijällä olla. Ihmettelen vain, miten tuo sääntö on meillä otettu esiin juuri nyt, vaikka pomon mukaan "se on aina ollut niin", mutta sitä ei ole koskaan vain otettu varsinaisesti käytäntöön. Miksi sitten juuri nyt, kun minä pyydän lisää palkkaa vedoten työehtosopimukseen ja muihin seikkoihin?

Ajatuksissani pyykkituvassa rampatessani putosin sitten portailta. Rappukäytävän valot sammuivat ja siellä oli täysin säkkipimeää. Astuin ohi askelmasta, lensin parit alemmat askelmat ja laskeuduin suoraan polvilleni lattialle. Sattui aivan saatanasti. Oikeassa polvessa leimahti tuska, vasemmassa sääressä tuntui repivä kipu. Nousin ylös ja jatkoin klenkaten vedet silmissä matkaa. Molemmat jalat sattuvat edelleen, mutta turrutin kivun särkylääkkeillä.

En tiedä mitä ajatella. Tiedän, että tätä asiaa, mahdollista irtisanomista, vatvotaan tämän firman tyyliin nyt sitten piiiiiitkän aikaa, ennen kuin saan tietää mitään. Motivaationjämät kaikkosivat, työnhaku epätoivoistuu entisestään. Miks mä en ikinä saa olla rauhassa?