Perjantai, ah. Kolossaalinen työperäinen vitutus on toki jatkunut koko päivän, mutta alkaa pikkuhiljaa muuttua perjantain lieväksi hysteriaksi. Tekee mieli baariin, tekee mieli tavata rakkaita, tekis mieli humaltua, tekis mieli nauraa.
Ulosottoviraston kanta näihin töissä tapahtuviin asioihin (nyt multa kinutaan jotain maksusuunnitelmaa ulosottoviraston paperilla) on se, että eivät tällaiset asiat kuulu työnantajalle pätkääkään, ei tuossa ole mitään järkeä, jotain feelua hommassa on. Olen iloinen kannastaan, sillä se entisestään vahvistaa näkemystäni.
Tunnen itseni vahvemmaksi. Tunnen itseni uhmakkaaksi ja päteväksi.
Minä tästä vielä nousen. Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti