Hyvänen aika miten päivät kiitävät sekavana työntäyteisenä vanana ohitse. En pääse kyytiin, en ehdi mukaan. On pysähtymisen tarve, jotta voisi nousta korkeammalle. On tarve laskeutua ennen uutta lentoa. Jotain on tapahtumassa, jotain, jonka melkein kuulen ja tunnen ja näen jo.
Huomenna omituinen välivapaa, joka sekoittaa jo ennestään sekaisin olevaa päänsisäistä kalenteriani. Elämälle kiitos, että vain yksi työpäivä sen jälkeen erottaa minut viikonlopusta.
Sain vihdoin vaihdettua puhelinnumeroni. Vanha oli käytössäni jotakuinkin reilut kymmenen vuotta, joten uuteen tottuminen ottaa aikansa. Tavallaan se on kuitenkin symbolisesti myös askel eteenpäin, irti vanhasta, irti menneestä. On lohduttavaa tajuta, kuinka pitkän matkan olen tullut ja kuinka ylenpalttisen hengissä olen edelleen.
Keväistä päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti