Vappu ei mennyt ollenkaan niin kuin oli suunniteltu, elämä kurvasi eteen esteineen. Mutta kivaa minulla on ollut, oikein kivaa.
Yritän tavoittaa sydänlääkäriäni puhelimitse siinä onnistumatta. Olisi pakko päästä tutkimuksiin ja hoitoon, vapun aikana oli tajunnanmenetys muutaman kerran aivan karvan varassa.
Mutta sekään ei minua huoleta ollenkaan niin paljon kuin se, että pitäisi saada jostain 350 euroa lainaan. Pian.
Ja mitä tämä taas kertoo minusta ihmisenä? Että raha-asiat stressaavat paljon enemmän kuin sydänsairaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti