Viikonlopun riennot suhahtivat ohi taas silmänräpäyksessä. Mulla on ollut hauskaa, suorastaan hurmaavaa, mutta maanantait ovat maanantaita, eikä elämä tunnu yhtään hyvältä, kun on nukkunut huonosti ja niskaan sattuu ja särky säteilee olkapäähän ja käsivarteen ja päähän.
Iltavuoroviikko menossa, joten sosiaalisesta elämästä ei ole tietoakaan. Viikonloppuna elämää oli sitäkin enemmän. Ystävien tuparit usvapöndellä sisälsivät paljon naurua ja laulua, hyviä naposteltavia ja parasta seuraa. Poiskin päästiin pöndeltä aikamoisen seikkailun jälkeen, Kallio tuntui taivaallisen kotoisalta. Olen halaillut ihmisiä runsaasti ja antanut ja vastaanottanut kohteliaisuuksia.
Harmaa ilma vie mielenkin alas, tiedän olevan säkkipimeää, kun vihdoin iltamyöhään pääsen kotiin. Haaveilen lomasta, mutta eihän tässä vielä pysty semmoisia pitämään. Helmikuun ekalle viikolle olen miettinyt talvilomaani, saas nähdä onnistuuko se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti