Voi arkea, voi sietämättömiä setiä, jotka soittavat kuusisataa kertaa asiasta, joka on selvittelyn alla, ja jonka selvittely viivästyy, kun setä soittaa koko ajan ja jatkuvasti. Voi särkeviä hartioita, kivistävää päätä, seinän takana klo 7 aamulla alkavaa remonttia. Voi työmatkoja, ratikasta stogeen ja siitä dösään, voi harmaita päiviä, jolloin kosteus tunkee luihin ja ytimiin. Voi kiirettä, jonka vuoksi ei ehdi pissalle eikä syömään, jonka vuoksi päässä surisee ja mieli puutuu.
Työpäivä kuitenkin kuluu aika nopeasti, kun on kiire. Illaksi olen suunnitellut iltateetä, lämmintä juustovoileipää ja mielellään aikaista nukkumaanmenoa. Iltavuoroviikolla vapaa-aikaa tuntuu jäävän jotakuinkin viisi minuuttia per ilta, se on nimittäin säkkipimeää, kun kotia asti pääsen ja kello tikittää puolta yhdeksää.
Talviunet ois kova sana, kuten joka ikinen vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti