Elämälle kiitos tämä karmea työviikko on lopuillaan. Tänään mä joudun olemaan kolme viimeistä tuntia yksin koko talossa, se, jonka piti venyä viiteen saakka lähteekin jo kolmelta. Tosi reilua. Mulla on sellainen kutina, että menen töistä suoraan baariin, kumoan viisi tuoppia ja menen sitten kotiin ja nukun 12 tuntia.
Vituttaa, että osastomme henkilökuntaa ei kouluteta niihin työtehtäviin, jotka meidän pitäisi yhtäkkiä vain hallita. Yhtäkkiä meidän pitää osata kokonaan toisenmerkkisten laitteiden opastus, asennus, päivitykset, lataukset, virheilmoitukset. Ketään ei kiinnosta se fakta, että moisia laitteita emme ole nähneetkään saati sitten saaneet jonkinlaista opastusta niiden käyttöön, edes ihan peruskäyttöön helvetti sentään!
Tänään kaikki vaan jotenkin ärsyttää liikaa. Olen väsynyt ja vaatteeni ovat sateesta kosteat. Hartioitani repii särky, joka ylittää jo kaikki inhimilliset mittasuhteet. Tiedän, että valitan liikaa, mutta en valita livenä ääneen, joten jonnekin minun pitää tätä purkaa.
Ties vaikka viikonloppuna sais silti muutamat naurut. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti