Niin hujahti taas viikonloppu, ja joulu, tuo juhlista turhin. Kipeilin huolella vielä, nukahtelin kuumehoureissani, en muistanut syödä enkä tehdä ruokaa, baarielämäkään ei maistunut. Paitsi lauantaina, joo, olin pitkästä aikaa humalassa, enkä edelleenkään pitänyt siitä. Lienee aika jo lopettaa moiset kokeilut, onhan se nyt jo todettu moneen kertaan, ettei se ole minua varten.
Rakkaat Lelu ja Hattu antoivat joululahjaksi kauniin kahvimukin, pörrösukat sekä GT-aiheisen jääkaappimagneetin. Kaunis espanjatar miehineen muisti minua New York -aiheisella seinäkalenterilla sekä kahvilla. Kaunis nahka-hopea-kellonikin saapui jouluksi, joten kyllä minua on nyt lahjoilla siunattu.
Vaan 11. hääpäiväni olisi ollut tämä mennyt jouluaatto, kyynelsilmin sitä mietin ja häntä muistelin. Kuinka erilaista elämäni olisikaan ollut, jos hän olisi saanut elää, selvinnyt syövästä.
Arki iski märällä rätillä naamaan ja pitäisi jaksaa tehdä vielä ylitöitä koko viikon ajan. Pyykkitupaankin pitäisi ja kämppää raivata. Olisi kiva saada lahjaksi aikaa, sitä minä olisin vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti