Mitä hiton järkeä on tulla töihin, kun mitään ei voi tehdä, jonkun helvetin väli-inventaarin takia? Miljoona tilausta pitäisi saada talosta ulos ennen vuodenvaihdetta, mutta inventaarit estävät sen. Sitten pomokerros taas valittaa, kun tilaukset eivät lähde. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?
En muista koskaan ostaa lamppuja. Istun himassa pimeässä, koska kaikki lamput ovat palaneet. No, hieman liioittelen tapani mukaan, onhan minulla vielä lukulamppu ja pieni pöytälamppu. Meikkaa siinä sitten aamulla.
Silmät kuivuvat päähän ja vatsaan koskee. Story of my life.
Odotan vuoden vaihtumista jotenkin enemmän kuin ikinä ennen. Tahdon jättää tämän 2010:n taakseni lopullisesti. Tämä on ollut niin sekava, pitkä vuosi. Jalan murtuminen viime talvena jäi päällimmäisenä mieleen ikisekavien ystävyyssuhteiden lisäksi. Hatun kuntoutuminen, pieni ihme, Kissan törkeä käytös, työolosuhteiden dramaattinen muuttuminen, oman itseni hämärtyminen, rajojen venyminen liian pitkälle. Mä niin toivon, että ensi vuosi olisi selkeämpi, en minä onnea tai iloa uskalla edes ajatella, mutta selkeyttä. Omaan päähäni, ennen kaikkea.
Vuoden viimeinen tiistai. Semmoista siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti